Sivut

perjantai 22. joulukuuta 2017

Lukko-ostoksilla ja vähän asentamistakin

"Voisit tuoda lukkopesät ja ovenkahvat tänne raksalle." Tämä Whatsapp-viesti havahdutti - ai niin, minunhan piti hommata lukot ja painikkeet ovien lukkorunkoihin. Vain pääoveen tuli Tiivillä asennettu Yale Doorman, muihin aioin hommata releet itse. Nimen omaan aioin. Jotenkin sekin unohtui. Tarvittiin siis lukkopesät kuraeteisen ja teknisen tilan oviin sekä Yale Doorman -älylukko autotallin käyntioveen pääoven pariksi, ettei autotallin ja talon välillä rampatessa tarvitse perinteisiä avaimia ollenkaan vaan pelkkä kulkulätkän näyttö ovella riittää.

Perjantai-ilta meni netissä roikkuessa ja eri kauppojen tarjouksia vertaillessa. Abloyn lukot ja kahvat olivat liikuttavan yksihintaisia kaupassa kuin kaupassa, eikä tarjouksia liiemmin ollut. Bauhausilla oli uutiskirjeen tilaajille 10 % alennus kertaostoksesta verkkokaupasta ja siellä onnistui vielä click&pick. Pirkkalassa näytti olevan hyvin valikoimaa, joten suunnitelmissa oli hakea lukko, lukkopesät ja kahva kätevästi LASTEN kanssa Pirkkalan Bauhausista ja sitten suunnistaa LASTEN kanssa raksalle niitä asentamaan.

Kätevyys loppui heti alkuunsa Bauhausiin. Lapset jaksoivat olla n. 5 minuttia sievästi, kun vertailin lukkopesiä ja kahvoja hyllyköiden välissä n. 30 minuuttia samalla uhkailemalla ja lupailemalla kaikkea maan ja taivaan välistä - turhaan. Hermo rupesi olemaan pinnassa kuin huutokauppakeisarilla konsanaan, eikä reissu ollut vielä edes alussa. Linttasin Abloyn perussatiinikahvat kärryyn ja yritin ottaa kahden lukkopesän Sento satiini -settiä mukaan, mutta olivat pirut vitriinissä lukkojen takana. Samoin se Doormanin laatikko. Ei kun myyjä käsiin ja kiireesti. Kärryillä vähän aikaan molemmissa käsissä riuhtovat riiviöt mukana myyjä löytyi suhteellisen helposti. Minä myyjälle asiaani selvittämään ja 10 % alennussähköpostia näyttämään. Kysyin siinä sääliä hakien, että saako näistä kassalla sen 10 % vai onko tässä joku verkkokauppaan maksaminen ensin työnä. Valitettavsti oli ensin työnä. Lukkomyyjä soitti kuitenkin ystävällisesti noutotiskille, että kohta siellä näkyy verkkokaupan tilaus ja hän laittaa tavarat tänne jo valmiiksi. Mies lasten kanssa tulee kohta noutamaan verkkokaupan ostoksia saatuaan ne ensin tilatuksi netissä. Kätevää? Not.
Yale Doorman. Kuva Yale.fi
Kännykkäverkko nutjahti Edgelle, sivut latautuivat hitaasti kuin puhelinmodeemin kautta ja kaiken kukkuraksi sivu vaati verkkokauppaprofiilin luomista. Lapset kirkuivat nälkäänsä niin että kauppa raikui. Sain paheksuvia katseita kanssa-asiakkailta ja myyjiltä. Pääsin kuitenkin viimein verkkokauppaan sisälle - mutta jostain syystä silmieni edessä olevia Abloy Sento lukkopesiä ei siellä ollut satiinin värisenä tuplapakkauksina. Kaikkina muina väreinä kylläkin. Ysittäis- ja triplapakkauksina oli. Ja tuplia vanhoilla avaimilla. Sitten taas myyjää hakemaan huutavat lapset käsipuolessa. Myyjä lateli empatiaa tuntematta: "Pitäisi kyllä verkkokaupassa olla, siinä on joku vika... ....ei voi ostaa alennuksella jos siellä ei ole... ...korjataan, mutta menee pari päivää..."
Sento lukkopesät, joita ei voinut ostaa Bauhausin verkkokaupasta. Onneksi niitä oli kuitenkin useita paketteja kaupassa. Kuva K-Rauta.
Sitten ne kahvat. Jostakin syystä löytyivät sitten verkkokaupan sisäovipainikkeiden puolelta vaikka olivat ulko-oven. Kätevää. No lopulta kaikki tarvittavat osat oli hankittuna; Doorman ja painikkeet verkkokaupassa maksettuina ja noutopaikaksi valittuna Pirkkalan Bauhaus ja Abloy Sento tuplalukkopesäpakkaus normaalisti myymälän puolelta. Ajattelin tämän verkkokauppapelleilystä tulevan 40 euron säästön olevan naurettava korvaus tästä tunnin kärvistelystä huutavien lasten kanssa kaupassa, ja vannotin itselleni koskaan enää säästäväni väärässä paikassa. Tämä tunne vahvistui entisestään, kun noutopisteelle. Näytin tilausnumeroa ja verkkokaupan vahvistusta noutopisteen myyjälle, joka katsoi tilausta koneeltansa ja totesi, ettei sitä ole vielä kerätty. Hämmennyin. Kysyin, että mitä ihmettä. Juurihan n. 30 minuuttia sitten soitimme lukkomyyjän kanssa tuosta 20 metrin päästä ja homman piti olla selvä. Ei kuulemma ollut selvä. Verkkokaupan ehdoissa luki, että tuotteen ovat noudettavissa 3 tunnin sisällä verkkokauppaostoksesta. Minun ostostani ei oltu siis vielä tietokoneen mukaan "kerätty". 2-vuotias poikani oli juossut jo kaupan eteiseen ja 5-vuotias tyttäreni kantoi liukureita kärryyni jatkuvan "Iskä, mulla on NÄLKÄ!" huutojen saattelemana. "Onko teillä aikaa odotella?" kuulin noutopisteen miesmyyjän kysyvän. Vatsasin kohtuullisen kipakasti, että ei ole aikaa. Ei todellakaan. Sen lisäksi, että lapseni kuolevat nälkään tulen itse kohta hulluksi. Minullehan luvattiin, että käyn tilausvahvistuksen kanssa noutopisteellä, niin minulle valmiiksi laitetut tavarat kiikutetaan kassalle. Pienen vääntämisen jälkeen sain tavarat käsiini ja pääsimme lasten kanssa autolle.
Polar 6 ovenpainike, värinä satiini (harjattu kromi). Kuva abloy.fi

Autolla huomasin, että unohdin ostaa Doormanin karansiirtimen - ei kun takaisin kauppaan ja karansiirrintä hakemaan. Ei muuten tullut enää mieleenikään kikkailla verkkokaupan kautta ja mitäpä se olisikaan enää auttanut koska alennuskoodi oli kertakäyttöinen ja se meni jo edellisessä sekoilussa. Vihdoin viimein kun vajaa kahden tunnin voimistelun jälkeen olin autossa lasteni kanssa ja kaikki tarvittavat lukkotarvikeet kyydissä, olikin aika kurvata lasten kanssa ravintolaan syömään. Siinäkin tietysti on lasten kanssa omat kommervenkkinsä, mutta kaiken kaikkiaan se osa reissusta meni hyvin.
Karansiirrin. Tällainen pitää olla, jos oven sisäpuolella painikkeen keskikohta (oven vakiolukkorungon painikkeen karan reijän keskikohta) on lähempänä kuin 35 mm karmin reunasta. Kuva Stark-Suomi. 
Viimein raksalle päästyäni jätin nuoremman nukkumaan autoon ja vanhemman otin kuvaamaan "aipädillänsä" touhujani. Aloitin helpoimmasta eli teknisen tilan ovesta. Ohjekirja kädessä tavasin lukkopesän asennusta ja levittelin teknisen tilan kynnykselle sen sata erilaista osaa. Samalla hetkellä kuulin takanani äänen: "Iskä, mulla on kakkahätä." No se tästä vielä puuttui. Tähyilin naapuritalon suuntaan - pimeänä. Kannustin tytätäni hieman pidättelemään. Jatkoin asennusta kiivaasti ottaen mm. lukkopesän kolme kertaa irti jonkin mennessä asennuksessa aina väärin ohjeista huolimatta. Kun pääsin painikkeen asennukseen, autosta kuuluikin jo itkua. Nuorempi heräsi. Yritin siinä lapset jaloissani asentaa kahvoja n. 15 minuuttia onnistumatta siinä, jonka jälkeen jätin homman kesken ja tuumasin, että eiköhän tämä ole tällä erää tässä.

Tarinan opetukset:

  1. Kannattaisi tuhlata tunteja kymmenien tuhansien eurojen hankinnoissa, ei eurojen. On järjen köyhyyttä ajella pitkin kaupunkia jonkun satasen lukon tähden ja samaan aikaan todeta 20 000 osatyötarjouksesta, että otetaan tämä, ei jaksa nyt kilpailuttaa.
  2. Lapsien kanssa kannattaa mennä mieluummin vaikka Hoploppiin kuin rakennukselle töihin tai kauppaan tinkaamaan rakennustarvikkeita.
  3. Joskus kannattaa vain maksaa siitä, että ammattilaiset tekevät eikä yrittää säästää tekemällä itse.

2 kommenttia:

  1. Jopas on ollut päivä teillä :D
    Hyvää joulua ja onnellista rakennusvuotta 2018!
    -Susanna/ Unelmista toteutukseen blogi

    VastaaPoista