sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Uima-allas uintikuntoon

Uima-allas on saatu vihdoin uintikuntoiseksi ja ensimmäinen pulahdus 27-asteiseen veteen tehtiin jo pari viikkoa sitten. Jonkin verran töitä uintikuntoon saattaminen vaati, mutta odotettua vähemmällä siitä kuitenkin päästiin. Allastekniikan asennuksen kanssa meni muutama ilta jumpatessa, ja altaan tyhjentäminen, hionta, pesu ja allaspussin asentaminen vei muutaman lisää.

Aluksi kertauksena uima-altaamme tekniset tiedot:
  • Koko 4 m x 7 m x 1,5 m
  • Materiaali Hevikivitalojen 350 mm muovivälikkeellinen EPS-valuharkko (altaan teknisessä tilassa 250 mm EPS-valuharkko)
  • Kulmaportaat EPS-valuharkoista
  • Allaspussi Ala-Peitteeltä muotoonommeltuna (kumaportaat ml.)
  • Kiertovesipumppu, kvartishiekkasuodatin, lämmövaihdin, UV-lamppu, allasvalot, letkut, suuttimet, kemikaalit, allasimuri ja -haavi Ala-Peitteeltä
  • Lämmönvaihdin kytketty Gebwellin maalämpöpumppuun
  • Lämmitystä tukemassa hybridivaraajaan kytketty 4 kW aurinkovoimala
Altaan suunnittelu lähti käyntiin kesällä 2017. Piirsin kuvat altaasta paperille, minkä jälkeen rakennesuunnittelija (Ville Ranki) piirsi allaskuvat puhtaaksi, ja Rakennuspalvelu Hirviniemi rakensi altaan piirustusten mukaan. Ala-Peite tarjosi hienosti tukea ja neuvoja harkkoaltaan rakentamiseen ja lähetti tarvittavat putket ja suuttimet jo viime kesänä, jotta ne voitiin asentaa altaan runkoon ennen betonivaluharkkojen betonitäyttöä.

Talveksi allas suojattiin kevytpressukatoksella, ja heinäkuussa katos purettiin ja allas imettiin puutarhavesipumpulla ja märkäimurilla tyhjäksi talven ja alkukesän aikana kerääntyneestä vedestä ja roskista. Kun allas oli kuiva, sen pohja hiottiin ja EPS-harkkoon koverrettiin allasvalaisimien pohjat valmiiksi.

Valaisimien kanssa on huomioitava, että johtoa jää löysiä valaisinpohjaan riittävästi. Näin valaisimen saa nostettua valaisinpohjasta altaan reunalle ilman johtojen irroittamista valaisimesta. Tällöin esimerkiksi rikkoontuneen polttimon vaihtaminen onnistuu ilman altaan tyhjentämistä. Samalla on huomioitava, että valaisimen pohjan on oltava vesitiivis, ja että valaisimen johdon läpiviennissä on käytettävä valaisimien mukana tulevia kumisia puserrusliittimiä.

Allastekniikan asentaminen Ala-Peitteltä tulleiden ohjeiden kera onnistui helposti. Osien luistamisongelmaa liimauksista ei ollut, kuten tulosuuttimien asennuksen yhteydessä edelliskesänä. Tästä kerroin aikaisemmassa uima-allaspostauksessani. Poistoventtiilin (skimmerin) päähän asennettiin ensin palloventtiili, sitten pätkä letkua, joka liitti palloventtiilin kiertovesipumppuun, sitten metrin pätkä letkua, jolla yhdistettiin kiertovesipumppu hiekkasuodattimeen, sitten taas metrin pätkä letkua hiekkasuodattimen ja UV-lampun välille. Lopuksi asennettiin UV-lamppu kiinniliimattavalla liittimellä lämmönvaihtimeen ja vielä lämmönvaihdin kiinni edelliskesänä asennettuun tuloventtiileille lähtevään letkuun.

Sähkömies kävi asentamassa pistorasiat altaan tekniseen tilaan kiertovesipumpulle, valaisimella ja UV-lampulle, ja putkimies kytki seuraavana päivänä vesikierron maalämpöpumpulta lämmönvaihtimelle. Aluksi uima-allas lämpeni noin asteen verran päivässä, mutta kun allas peitettiin kevytpressulla lämmön haihtumisen estämiseksi, kasvoi lämmönnousu kahteen asteeseen päivässä.  Veden lämpenemisen huomasi myös sähkönkulutuksessa; päiväkohtainen sähkönkulutus nousi lämmityksen kytkemisen jälkeen 50kw/h --> 100 kw/h.

Alle olen koonnut kuvasarjan altaan rakentumisesta piirustuspöydältä oikeaksi uima-altaaksi.

Ensimmäiset luonnokset uima-altaasta.

Hevikivitalojen rakennesuunnittelija Ville Ranki piirsi talomme lisäksi myös uima-altaan rakennekuvat luonnokseni pohjalta valmiiksi.

Rakennuspalvelu Hirviniemi toteutti altaan perustukset ja rungon pystytyksen.

Pohja on valettu ja harkot odottavat latomista.

Altaan runko valmistui nopeasti.

Sitten betonit valuharkkojen väliin, tuloputket- ja suuttimet kiinni, kevytpressukatos päälle ja seuraavaa kesää odottamaan.

Kesällä oli aika purkaa pressukatos.

Allas kuivattiin. pohja ja seinät hiottiin sekä ylimääräiset kolot seinissä täytettiin uretaanilla.

Valuharkkoportaat päällystettiin 12 mm koivuvanerilla ja kulmat pyöristettiin hiomakoneella.

Allasvalojen pohjat koverrettiin EPS-harkkoon. Kuvassa oleva virtajohto vaihdettiin allaslampun mukana tulleeseen paksumpaan johtoon. Minulle nimittäin selvisi vasta viime tingassa, että tämä allaslampun pohja täyttyy myös vedellä, ja siten johdon läpiviennin on oltava ehdottoman vesitiivis.

Tulosuuttimet asennettiin jo edelliskesänä. Tälle kesälle tehtäväksi jäi uretaanipurseiden tasoittaminen kevyellä hionnalla.

Hiotun betonipohjan päälle asensimme vielä ohuen solumuovin pehmentämään jalkatuntumaa ja häivyttämään mahdollisesti pohjalle jääneet hiekanmuruset.

Sitten oli vuorossa jännittävin vaihe -- allaspussin asentaminen.

Pussi laitettiin kiinni kulmista ja alasaumat jätettiin n. 3 cm pohjan yläpuolelle. Pussin on tarkoitus venyä hieman paikoilleen, siksi venymisvaraa on jätettävä ryppyjen ehkäisemiseksi.

Portaiden kohdan asentaminen jännitti etukäteen eniten. Aika kivuttomasti allaspussi asettui kaikkien yllätykseksi portaidenkin päälle.

Allaspussin rypyt oli oikaistava ennen kuin altaassa oli vettä yli 3 cm. Jo viiden sentin vesimassa painaa niin paljon, ettei ryppyjä jaksa enää oikaista. Ryppyjä piti oikoa koko altaan täyttymisen ajan. Ensin hommaan riitti kumisaappaat, lopuksi piti laittaa kahluuhousut jalkaan. Kun vesi saavutti allasvalaisimien alareunan tason, oli aika puhkaista mattopuukolla allasvalaisimien aukot ja kiinnittää ne tiivisterenkaineen paikoilleen. Samoin tulosuuttimet ja haravan yläpuolella altaan yläreunan tasolla oleva skimmerin aukko ja asentaa siihen tiivistekehys.

Allaspussin ryppyjen poistoa.

Allasvalojen testausta.

Kun allas oli saatu täyteen, käynnistettiin allastekniikka ja todettiin, että ne edelliskesänä asennetut arveluttavat letkuliitokset pitivät hyvin. Allaskemikaaleista asennettin kirkastusaine ja shokkiklooraus, ja lopuksi liian emäksistä vettä piti hapantaa ph-litkulla lähelle seitsemää (7,2). Viikon ajan lämmönvaihdin puski altaaseen lämpöä, ja vesi saavutti siten mukavan uintilämpötilan, 27 astetta. Harmiksemme allas saatiin valmiiksi vasta syys-lokakuun taitteeseen, joten uintipäiviä ei kovin montaa ehdi tulla ennen talvea.

Lokakuun uintihetki.

Uima-allasta ympäröi terassi.

maanantai 8. lokakuuta 2018

Leikkihuone

Alakerran makuuhuone toimii meillä toistaiseksi lasten leikkihuoneena. Sain tämän idean facebookin sisustusryhmästä, jossa pohdittiin sitä, kuinka hankalaa on, jos vanhemmat nukkuvat eri kerroksessa kuin pienet lapset. Joku kertoi ratkaisseensa asian niin, että alakerran makuuhuoneesta tehtiin leikkihuone, ja yläkerran makuuhuoneista toinen oli vanhempien, ja toisessa nukkuivat lapset. Meillä 3- ja 6-vuotiaat ovat tähänkin saakka nukkuneet samassa huoneessa, eikä toistaiseksi ole ollut tarvetta omille huoneille, joten tämä ratkaisu oli mielestäni erinomainen. Lisäbonuksena se, että leikkihuone on samassa kerroksessa keittiön ja olohuoneen kanssa, jolloin lasten leikkien valvominen helpottuu huomattavasti.

Koska huoneen pinnat on joka tapauksessa tarkoitus uusia sitten, kun siitä tulee meidän makuuhuoneemme, päätin että leikkihuoneeseen pistetään väriä! Maalari vähän nikotteli, kun joka seinästä tuli eri värinen, mutta lopputulos oli hyvä kaikkien mielestä.

Huone on kohtalaisen iso (13 m2), joten sinne haluttiin sijoittaa jotain temppuiluvälineitäkin. Toiveissa oli, että lapset voivat purkaa energiaansa täällä, eikä sitte tarvitsisi esim. kiipeillä portaiden lasikaiteen ulkopintaa pitkin...


Dinoxilta tilattu kiipeilyteline sijoitettiin takaseinälle. Kaksi ovea, iso ikkuna ja temppuiluvälineiden vaatima tila rajoittivat tilankäyttömahdollisuuksia, ja lelujen säilytyskalusteita kaipaisikin vähän enemmän. Osa lasten tavaroista on nyt viereisessä vaatehuoneessa, mihin ne onneksi mukavasti mahtuvat.


Stretch-kattoon on hieman haastavaa ripustaa mitään, minkä vuoksi olin kovin tyytyväinen löytäessäni Dinoxin valikoimista seinään kiinnitettävän telineen. Tähän voi kahdelle eri leveydelle helposti kiinnittää renkaat, keinun tms. Teline asennettiin kantavaan seinään, joten pitäisi kyllä pysyä tukevasti kiinni, vaikka itse iskä innostuisi keinumaan!
Olen suunnitellut, että tuolle vihreälle seinälle voisi mies vielä kiipeilyseinän rakentaa.


Renkaat ja niihin kiinnitettävä trapetsi.
,

Tämä kuva on otettu alakerran vaatehuoneen ovelta. Seinätelineessä on tällä kertaa roikkumassa ilmajoogakangas (myös Dinoxilta), joka on lasten suosikki, mutta aika mukava siinä on äidinkin köllötellä välillä. Kangas on tällä hetkellä lasten korkeudelle sopivaksi viritetty -- jos itse haluaisi ilmajoogata, pitäisi sitä jonkin verran nostaa, ettei pää osuisi lattiaan.

Violetti (toiselta puolelta musta) "pehmustepalamatto" on myös Dinoxilta. Palat ovat 1x1 m kokoisia, ja tuli vahingossa tilattua vähän useampi kuin olisi tarvinnut. Olen niitä käyttänyt sitten myös venyttelyalustana toisessa huoneessa. Harmillista on, että kiipeilytelineen pituus on noin 180 cm, eli sen alle ei näitä paloja saatu sovitettua, vaan siellä pehmusteena on kaksi Ikean jumppamattoa.

Lähes kaikki tässä huoneessa onkin hankittu Ikeasta tai Dinoxilta. Eläinkuvioiset kangaslaatikot ovat merkkiä 3Sprouts. Lisäksi kovassa käytössä ovat bObles-lelu-huonekalut. Huone kaipaa vielä jotain seinilleen; tarkoitus on laittaa näytille ainakin lasten tekemää taidetta, varsinkin kun esikoinen on hyvin innokas piirtelijä.

Meidän tuleva talo silloin 4,5-vuotiaan taiteilijan silmin.

maanantai 1. lokakuuta 2018

Blingbling-vessa

No, ei tuossa alakerran toisessa vessassa niin hirveän paljon blingblingiä ole, mutta sentään kattokruunu ja kimalletta seinissä (Tikkurilan Taika Stardust, joka näkyy kyllä valitettavan huonosti valkoisessa seinässä). Onhan toki tapetissa (Feathr Firefly) tietynlainen kimmeltävä efekti. Oikeanpuoleiselle tyhjälle seinälle olen ajatellut hankkia vielä jonkun pinkkisävyisen taulun tai tauluparin.


Allaskaluste ja seinäkaappi ovat Ikeasta, niin kuin muidenkin wc-tilojen kalusteet. Laitoimme jo edelliseen talon vessoihin Godmorgon-kalusteet, ja olimme niihin todella tyytyväiset. Kylpyhuonekalusteethan ovat pääsääntöisesti hyvin kalliita, joten näissä oikeasti tuli säästöä, mutta ei mielestämme laadun kustannuksella. Taso on Bauhausista ja allas Otsosonin Luoto. Pönttö on Villeroy&Bochin, valopeili Tammiholman. Myös tässä vessassa hana on Hansgrohen Talis Select S ja lattialaatta Mark Graphite Mosaico Esagono, johon täällä kokeiltiin tummempaa saumalaastia. (Huono idea; hieno kuvio näkyy paljon huonommin.)

Tässä tilassa on toinen talon kahdesta ärsytyksen aiheesta (toisesta juttua sitten myöhemmin). Sisustussuunnittelija oli laskenut, että seinä-wc:n telineen kotelointi lyhentäisi pitemmän seinän mittaa 20 cm, kun se todellisuudessa lyhensikin 30 cm. Alkuperäisessä suunnitelmassa allaskalusteen päähän jäi tyhjä tila, johon olisi mahtunut bide-suihku piiloon. Kun sitten selvisi, että pitkä seinä lyhenikin 30 cm 20 sijaan, laskeskelin vain, että kyllähän se kaluste (100 + 60 cm) edelleen tuohon mahtuu, mutta unohdin koko suihkun. Nyt sitten oli pakko tunkea sekä suihku että roskis pöntön "väärälle" puolelle, koska muuten laatikot eivät mahdu aukeamaan. Ylipitkä suihkuletku on ruma ja hankala ja vuotaa normaalipituista herkemmin. Olisi pitänyt ottaa 120 cm leveä kaluste (neljällä laatikolla), jossa olisi ollut ihan tarpeeksi säilytystilaa ja jonka laatikot olisivat olleet myös helpommat avata kuin nuo hirmu suuret (100 cm).


lauantai 22. syyskuuta 2018

Lakritsivessa

Eteisen pikkuvessastahan piti tulla jollain tapaa mieleenpainuva. Viimeiseen asti vessaan suunniteltiin  näyttävää valokuvatapettia, kunnes eräänä päivänä muutin mieleni yhden Pinterest-kuvan nähtyäni. Tästä kerroinkin jo aiemmassa postauksessa. Ja niin tuli vessasta musta.


Kaikki seinät maalattiin Tikkurilan Takoraudalla, stretch-katto otettiin kiiltävän mustana ja lattialaattaksi valikoitui Mark Graphite Mosaico Esagono. Allas ja allaskaluste ovat Ikeasta, seinäpönttö Keramagin. Hana on Hansgrohen Talis Select S, johon olemme kovasti tykästyneet. Vieraatkin ovat osanneet sitä melko hyvin käyttää. Valopeilin ostin rautakaupasta heräteostoksena, se kun oli halvalla myytävä esittelymalli. Valitettavasti emme tykkää peilin valoista yhtään, ja vähän pienenkin näköinen se on.

Vessasta tuli paljon isompi kuin mitä piirustuksien perusteella kuviteltiin. Siksi allaskalustekin on vähän minimaalisen näköinen, ja nurkkaan jää hassu tyhjä tila. Lisää säilytystilaa en kuitenkaan tänne kaipaa, pikkuvessassa kun ei ole tarkoitus hiustenkuivaajaa sun muuta härpäkettä säilyttää. Ehkä nurkkaan löytyy joku sopivan kitsch koriste-esine?


domzpomyslem.pl
Tässä minua inspiroineessa Pinterest-kuvassa oli seinällä gorillataulu, ja meidänkin vessaan halusin jotain samantyyppistä. Ihan yhtä vangitsevaa katsetta ei meidän Ansasta irronnut, mutta ei senkään intensiivistä tuijotusta voi olla huomaamatta.


Tämä valkoinen huuhtelupainike olisi pitänyt muihinkin vessoihin ottaa. Ei näy jokainen sormenjälki niin kuin niissä kahdessa muussa...
Musta roskis ja vessaharja ovat vielä hakusessa. Maton tarpeellisuutta olen miettinyt; toisaalta sellainen olisi mukava jalan alla, mutta en millään haluaisi peittää hienoa laattaalattiaa.

Ekassa kuvassa tarkkasilmäinen huomaa mustan saippuapullon. Kyseessä on Dermosilin lakritsisaippua, joka paitsi sopii vessaan hienosti värinsä puolesta, on myös kertakaikkisen ihanan tuoksuinen. Suosittelen, varsinkin jos haluat, että kädet pestyäsi sinulta kysytään: "Onko sulla karkkia?". (Näin on käynyt!)

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Komentokeskuksen esittely

No niin. Täällä on taas saatu muutamia pikkuyksityiskohtia viimeisteltyä, eli bloggaaja kehtaa jotain uutta julkaista.

Keittiön viereinen työpiste eli amerikkalaisittain komentokeskus (kiitos taas, Pinterest!) on aika lailla valmis. Olen ollut ihan tosi tyytyväinen siihen, eli se on ratkaissut juuri ne ongelmat, jotka sen pitikin. Tietokoneeni ei loju enää ruokapöydällä, postit ja muut arkistoimista odottavat paperit eivät valloita enää keittiön saareketta, ja kamerallakin on keskeinen mutta (lapsiturvallinen) säilytyspaikka, josta se on nopea napata käyttöön.


Tällainen komentokeskus on piilotettuna. Vasemmassa reunassa näkyy kodinhoitohuoneen oviaukko (josta edelleen puuttuu liukuovi).


Ja tässä komentokeskus avoinna. Hyllyn alareunassa on lednauha. Satulatuoli mahtuu kätevästi kaapin sisään, vaikka ovi olisi kiinni.
Pöytälevy on muuten tehty keittiöstä ylimääräiseksi jääneestä tason päätypalasta. (Yksi pääty oli väärän kokoinen, ja kun sen tilalle tuotiin uusi, saimme pitää vanhankin.) Komean paksun tammitason sain kaappiini -- ja sointuu vielä täydellisesti viereisen keittiön tasoihin!



Tästä kuvasta näkyy paremmin (ihana!) tapetti ja kaapin sisustus. Oikealla seinällä lomakekotelo (Ikeasta), jota alunperin kaavailin takaseinälle, mutta koska en halunnut peittää tapettia yhtään enempää kuin on pakko, laitettiin kotelo sivuseinälle. Tähän nimetään omat lokerot maksamattomille ja maksetuille laskuille ja muille hoidettaville ja/tai arkistoitaville papereille. Aah, mikä järjestys elämässä, vihdoinkin! Vielä pitää hankkia magneettitaulu vasemmalle sivuseinälle, niin saa laitettua muistilappuja sun muuta siihen näkyville.
Pistorasioita on vaikka muille jakaa, ehkä pari ylimääräistäkin.
Ylähylly hakee vielä vähän tarkoitustaan. Olin ajatellut laittaa sinne kansioita, mutta kun en halunnutkaan rumentaa näkymää niillä, tungin ne viereiseen kaappiin. Tällä hetkellä hyllyllä on mm. viiden vuoden päiväkirjani (jota pitäisi uskollisesti kirjoittaa päivittäin), soma tiimalasi (Granitista) sekä etikettiprintteri (brother). Lisäksi kamerani (joka kuvaushetkellä sattuneesta syystä ei ollut omalla paikallaan) asuu tavallisesti hyllyllä.


Viereisessä kaapissa säilytetään siis esim. jo edellämainittuja kansioita, kirjoitus- ja paperitarvikkeita sekä printteriä. Kaappi on hieman vielä epäjärjestyksessä.


Tämä idea löytyi myös Pinterstistä; printterin hylly liukuu ulos, jolloin käyttö on helppoa.


Paljastetaan vielä vasemmanpuoleisenkin kaapin sisältö; imuri x 2. Tässä keskuspölynimurin letku on näppärästi käsillä, ja lisäksi kaapissa on rikkaimuri, jota varten kaappiin asennettiin pistorasia. Ylähyllyllä on toistaiseksi jälleen sitä jo tutuksi tullutta epämääräistä kamaa, joka ei ole vielä löytänyt paikkaansa.

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Keittiön esittely

Niinhän tässä perinteisesti kävi, että kun päästiin muuttamaan, ehtyi blogikirjoittamissuoni, vaikkei ollut tarkoitus. Ei vain millään halua laittaa kuvia edes vähän keskeneräisistä huoneista, ja hidastahan tämä viimeistely on ollut. Sain nyt kuitenkin keittiön kuvattua, ja vaikka pari kaapinovea puuttuukin eivätkä kaikki tavarat vielä ole paikkaansa löytäneet, kelvannee kodin sydän jo esiteltäväksi.



Ruokakomeron oviseinältä (oikealla) puuttuu vielä rimoitus.
Keittiö, kuten muutkin kiintokalusteet, tilattiin Esan Levykalusteelta. Kaikenkaikkiaan olen ollut erittäin tyytyväinen keittiömme toimivuuteen. Muutama kompromissihan jouduttiin tekemään (esim. vesipiste turhan kaukana liedestä), ja pelkäsin, että ne tulisivat harmittamaan, mutta hyvin on kaikki toiminut arjessa.

Astianpesukone (Bosch) sijaitsee työskentelykorkeudella jääkaapin vasemmalla puolella. Sain sijoitettua ruokailuvälineiden ja eniten käytettyjen astioiden säilytyksen tiskikoneen lähelle niin, että konetta tyhjentäessä joudun yleensä ottamaan maksimissaan yksi tai kaksi askelta. Aikas huippua!

Kylmälaitteet tulivat Festivolta. Alun perin meille piti tulla LG:t, mutta jossain vaiheessa totesin, että keittiö on sellainen paikka, johon on saa panostaa. Niinpä vaihdettiin kylmälaitteet, ja nyt on tuo ihana jättimäinen jääkaappi ja lisäksi vihanneslaatikko ja "nollalaatikko" lihoille ja kalalle. Pakastin on pienehkö, mutta koska meillä on autotallin varastossa kaksi pakastinta, tämä riittää meille mainiosti.

Saareke on ihana ja iso, mutta vaatii jatkuvaa raivausta, koska kamaa tuppaa sen päälle kerääntymään. Tykkään kovasti, että lieden (Bosch) ääressä kokatessa minulla on näköyhteys olohuoneeseen, eikä tarvitse tuijottaa seinää niin kuin edellisessä kodissa.

Liesituuletin (Savo) on tehokas ja ihanan hiljainen (kun moottori on katolla)! Liesituulettimen valoista tykkään myös; pidän niitä usein iltaisin päällä tunnelmavalona, kun niiden valo on talon muita valoja lempeämpi (muualla 4000K). Winledin Kannat ja ledinauhat sekä saarekkeen alaslaskun spotit antavat sitten hyvän valon keittiössä työskentelyyn.



Ikkunaseinällä sijaitsevat uuni (Bosch) ja pesuallas (Stalan kaatoaltaallinen). Uunia on muutaman kerran päästy käyttämään, ja se vaikuttaa ihan toimivalta. Aika paljon on tosin kosketusnäppäimiä, joiden toimintaan en ole vielä perehtynyt. Allas on mukavan iso, mutta siinä saisi olla paremmat kaadot. Hana (Grohe Zedra) harmittaa. Halusin ehdottomasti hanan, jossa on ulosvedettävä juoksuputki, mikä rajasi valikoimaa aika paljon. Varmaankin lähinnä ulkonäöllisistä syistä päädyimme tähän, mutta oikeakätisyys häiritsee minua todella paljon. Eipä tullut mieleen, että olen aina käyttänyt hanaa vasemmalla kädellä, kun pidän astiaa tai lasia yleensä oikeassa kädessä. On todella näppärää kurotella vasemmalla kädellä kohti hanaa ristiin oikean käden yli tai ali... Näyttää siltä, että kaikki sivusta käytettävät hanat ovat oikeakätisiä; vika on siis ilmeisesti minussa.

Uunin viereisissä laatikoissa on roska-astioita, samoin alarivissä keskimmäisessä laatikossa. Vihdoinkin on tarpeeksi astioita kierrättää kompostoituva jäte, muovi, pahvi, lasi ja metalli! Ainoa vika on se, että roska-astiat kolisevat laatikoissa irrallaan, eli niillä ei ole minkäänlaisia kauluksia. Tämä lienee mittojen mukaan tehdyn keittiön ongelma.



Aamiaiskaappi avautuu taittomekanismilla. Alimman hyllyn reunassa on lednauha, mutta se ei ole vielä toiminnassa. Kaappiin saatiin tungettua vedenkeitin, leivänpaahdin, kahvinkeitin ja mikro. Mikrolle on periaatteessa paikka viereisen astianpesukoneen yläpuolella olevassa kaapissa, mutta pöytätason korkeudella oleva mikro on mielestäni huomattavasti kätevämpi, varsinkin lapsiperheessä.
Muut tavarat kaapissa vielä vähän hakevat paikkaansa, eli kaappiin on tällä hetkellä tungettu kaikenlaista. Kupit jäänevät kaappiin, mutta lasit saattavat löytää tiensä saarekkeen laatikkoon.



Välittömästi keittiötavarat purettuani tajusin, että saarekkeessa pitäisi olla enemmän matalia laatikoita. Niinpä keskimmäisen ylälaatikon tilalle on tilattu kaksi matalaa laatikkoa. Matalissa laatikoissa on tällä hetkellä kelmut, leivinpaperit yms., kaikki ruokailu- ja ruoanlaittovälineet sekä kaikki lautaset (meidän käyttölautaset mahtuivat yhteen erikoissyvään laatikkoon!). Isommissa laatikoissa on kattilat ja pannut sekä sekalaisia kippoja ja kuppeja.



Astianpesukoneen yläpuolella on "mikrokaappi", jossa mikron tilalla on mm. leipiä, SodaStream ja leikkuulautoja, sekä Pinterstistä ideoitu "tarjotin&muffinssivuoka" -kaappi, johon saa erittäin kätevästi pystyasentoon matalia ja litteitä keittiöhärpäkkeitä. Ei siis tarvitse pinota niitä päällekäin ja sitten ähisten kaivella sitä alimmaista muiden alta. Tykkään.
Astianpesukoneen paikka oli mitoitettu väärin, minkä takia jouduttiin vähän rukkailemaan tilaa. Siksi alalaatikko piti tilata uusiksi.



Viimeisimpänä esittelyssä talon kaunein huone (jos emännältä kysytään); ihana ruokakomeroni! Täällä säilytetään jauhot, sokerit ym. kuivatavara, harvemmin käytettävät keittiökoneet, ylimääräiset pullot ja purkit sekä mittava leivontatarvikevarastoni. (Edellisessä kodissa piparimuotit asuivat eteisen kaapissa ja osa kakkuvuoista makuuhuoneen kaapissa...) Osa tavaroista on vielä aivan levällään, eli paljon on järjestämistä. Ikeasta löytyi valkoisia laatikoita (Kuggis-sarjaa), jotka mm. sopivat täydellisesti Elfan mesh-koreihin. Ostin myös pikkuruisen tarraprintterin, jotta voin tulostaa tekstitarrat laatikoiden kylkiin, niin löytää heti oikean muotoiset piparimuotit jne. Alimmat hyllyt/kori ovat sillä korkeudella lattiasta, että imurilla mahtuu alle. Inhoan säilyttää lattialla tavaroita, kun ne ovat aina tiellä imuroidessa.

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Muutto vol. 2

Uuuh. Vihdoin muutettiin mummulasta omaan kotiin! Kerrassaan erikoista oli herätä, kun silmät avatessa näkymänä oli pilvitapetti ja toisella seinällä vihreä metsämaisema. Mukavampi tosin olisi ollut herätä rauhassa, eikä kellon piipitykseen töihin lähdön merkkinä -- kolmen viikon loman jälkeen.

Tyytyväinen muuttomies kuorman painona.

Suurin osa tavaroista kyllä majailee yhä mummun autotallissa. Taas huomasi kuinka paljon ylimääräistä tavaraa nurkissa lojuu, kun viisi viikkoa selvittiin väliaikaismajoituksessa erittäin pienellä tavaramäärällä. Toki lapset kyllästyivät, kun oli vain muutama lelu kummallakin, ja astiat meinasivat loppua kesken, kun rakkaat raksamiehet tulivat päivälliselle. Nyt ne vähäiset tavarat lojuvat epämääräisissä kasoissa olohuoneessa toivoen, että joku löytäisi niille oman kodin. Tehtävä vaikuttaa niin mahdottomalta, että siihen ei oikein jaksa edes ryhtyä. Keittiöstä ajattelin aloittaa, mutta ensin on saatava ruokakomero täyttökuntoon ja haettava ne kymmenisen keittiö-aiheista laatikkoa sieltä autotallista...

Ihan kohta mulla on ehkä maailman hienoin juures-elfa -komero.

Eilen meille saatiin vihdoin valoa! Sähkärit tulivat oikein joukolla hommiin, kun oli todellisen loppurutistuksen aika. Muutaman valon katkaisija on vähän eri paikassa, kuin oli tarkoitus, mutta pääsääntöisesti kaikki toimii mukavasti, ja valoa piisaa.

Tämä ei ole paras esimerkki valon piisaamisesta, mutta onpa meillä hieno tunnelmavalo portaissa!

Tässä välissä voin taas kiitellä rakkaita raksamiehiä, jotka uurastivat viimeisinä päivinä lähes kellon ympäri, että päästiin muuttamaan aikataulun mukaisesti. Lisäksi raksamies toimii tarvittaessa hyvin myös muuttomiehenä. ;)

Iloinen yllätys oli se, kuinka avaralta olohuone-ruokailutila vaikuttaa elävässä elämässä! Kun aikoinaan teipillä sommiteltiin ruokapöydän paikkaa, tuntui siltä, että ahdasta tulee olemaan, mutta voi kuinka pikkuiselta se pöytä nyt näyttääkään, ja hyvin mahtuu pöydän ja portaikon välistä kulkemaan.

Mihinkäs se skandinaavisen raikas ja avara tila hävisi??

Tästä tuli nyt tällainen epämääräinen muuttopostaus. Yritän lähitulevaisuudessa saada aikaiseksi perusteellisempia postauksia kauniimmilla kuvilla, kun pikkuhiljaa huoneet valmistuvat ja siistiytyvät.

Asuntomessuillakin tuli piipahdettua Hiidenpesän rouvan kanssa, mutta messupostauksen jätin tällä kertaa kirjoittamatta, koska muuttokiireet ja muut kootut selitykset.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Siivouspäivä

Pitkä päivä raksalla siivoamassa, eikä jaksa paljon kirjoitella. Kuvia laitan kuitenkin muutaman. Täytyy myöntää, että silmät sydämenmuotoisina ollaan taloamme tänään katseltu.





Pikkuapulainen riisumassa portaita.

Leiju-portaat vapautettu suojakääreistään.


Huiman pitkäjohtoiset lamput odottavat jo ruokapöytää allensa.


Tämä karvoja tiputteleva tyyppi on tarkoitus opettaa pysymään alakerrassa.

Alakerran iso vaatehuone.