sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Pari sanaa lämmitysjärjestelmästämme

Kohta pitäisi saada päälämmönlähde kytkettyä ja sähkösyöpöistä raksalämppäreistä päästä eroon. Viimeaikainen sähkönkulutus on Elenian kulutuswebin mukaan ollut nyt pakkaspäivinä 240 kWh / päivä, mikä nykyisillä sähkönmyynniin ja -siirron hinnoilla tekee 29 € päivässä. Kulutusta lisää merkittävästi se, että puhallusvilla puuttuu vielä autotallin ja talon yläpohjasta; se on tulossa vasta ensiviikolla.

Palataanpa ajassa hieman taaksepäin, kun vuosi sitten kiertelin muovikassi kädessä  Asta-messuilla ja vertailin lämmitysjärjestelmiä. Silloin luulin, että meille tulee maalämpö, viilennykseen siihen liitettävät konvektorit, autotalliin ilmalämpöpumppu ja uima-altaan lämmitykseen ilma-vesilämpöpumppu. Messujen toisena päivänä menin PRKK:n rakentajakouluun, minkä jälkeen matalaenrgiatalon yhdistettynä maalämpöön ei enää tuntunutkaan niin järkevältä ratkaisulta. Suora sähkölämmitys tai VILP alkoi houkuttamaan toden teolla ja kahlasin Motivan sivuilla eri laskureita käyttäen tietoa eri lämmönlähteiden hyötysuhteista ja takaisinmaksuajoista.

Kallistuin asiaa enemmän tutkittuani kuitenkin maalämpöön. Jos autotalliin laittaisikin vesikiertoisen lattialämmityksen, niin nykyisellä vedenkulutuksellamme ja tulevan asunnon kuutiomäärillä maalämpö olisi kuitenkin se kaikista viisain ratkaisu. Niinpä googlettelin eri vaihtoehtoja. Valmistajien sivut hehkuttivat uusia invertteripumppuja, joten minäkin halusin sellaisen. Nibe 1255 valikoitui eri valmistajien sivuja kahlatessani suosikikseni, ja siitä oli jo jotain hyviä kokemuksiakin lämpöpumppufoorumilla. Muita kiinnostavia olivat Alpha Innotecin ja Viessmannin invertterimallit. Laitoin alkukesästä tarjouspyyntöjä eri firmoille lämpökaivon poraamisesta ja pumpusta asennuksineen. Sain myös kohtuullisen hyvin vastauksia, ja hinnatkaan eivät päätä huimanneen (olin varautunut tuttujen pelottelemiin yli 30 000 euron kokonaishintoihin) ollen pääosin n. 20 000 euron pintaan avaimet käteen asennuksena.

Vastaavan mestarimme suosituksesta valitsin tulevan kotipaikkani hyvämaineisen LVI-suunnittelijan, Markku Mäen LVI-Pirkasta. Hänellä on myös sellaiset referenssit, että heikkopäistä hirvittää. Markun kanssa keskusteltuamme eri vaihtoehdoista, homma oli osaltamme selvä. Suuri kuutiomäärämme puoltaa maalämmön valintaa. Samalla päätimme Markun suosituksesta lämmittää maalämmöllä myös autotallia ja pihalle tulevaa uima-allasta. Talon viilennykseen käyttäisimme niin ikään maalämpöä (tai viileää). Raitisilmakanavaan sijoitettaisiin kanavapatteri, joka kuumalla viilentäisi ilmanvaihtokoneelle tulevaa ilmaa ja kylmällä sitten esilämmittäisi sitä. Tuon kanavapatteri yksinään ei riitä viilentämään noin isoa taloa, vaan viilennystä pitää tehostaa muillakin konsteilla. Vaihtoehtoina olivat lattiaviilennys maakylmällä, puhallinkonvektorit maakylmäpattereilla ja perinteinen ilmalämpöpumppu. Valitsimme näistä ilmalämpöumpun. Lattiakylmä jäi pois, koska emme halua kulkea kotona kesällä villasukat jalassa. Kattokonvektoreissa epäilytti huollettavuus 6 metriä korkeaan tilaan, kondenssiveden poisto sekä loppupeleissä hinta asennuksineen ja kylmäpiirin vienteineen. Ilmalämpöpumppuja saa kohtuullisen edullisesti asennettuna ja niitä on kattava valikoima. Lisäksi ne tasaavat mukavasti talvella lämpöä, kun vesikiertoinen lattialämmitys alkaa toimimaan vasta pienellä viiveellä. Niitä saa myös tyylikkään näköisillä sisäyksiköillä, kuten tämä Daikin Emura.

Markku esitti myös aurinkokeräimien ottamista mukaan uima-altaan "lämmitystalkoisiin". Tästä syystä maalämpöpumpun kaveriksi pitäisi otta hybridivaraaja. Hybridivaraajan kanssa Mäki suositteli invertteripumpun sijaan perinteistä on/off -pumppua. Niistä on kuitenkin jo kymmenien vuosien kokemus, inverttereistä ei. Tässä kohtaa olin aluksi vähän epäileväinen, olinhan jo ihastunut Niben huippumalliin, jossa oli paljon hehkutettu invertteripumppu. Luotin kuitenkin ammattilaisen suosituksiin, ja niinpä alkuperäisten ajatusteni LVI-koneista tultiin toteutusvaiheessa aika kauas.

Gebwellit siististi vierekkäin. Asennus on vielä hieman kesken.
Lämpöpumpuksi valikoitui kotimainen Gebwell QI 10. Pumpun kaveriksi tuli 500 litran Gebwellin hybridivaraaja. Tähän otettiin mukaan aurinkokierukka aurinkokeräimiä varten. Tekninen tila tuli autotallin yhteyteen; lämmin vesi menee lämpökanaalia pitkin talon puolelle. Samassa kanaalissa menevät myös putket lattialämmitysvedelle sekä maalämpönesteiden putket ilmastoinnin kanavaviilennyspatterille. Tästä johtuen aurinkokeräimien paikaksi valikoitui autotallin katto. Tai melkein valikoitui. Nimittäin jääkiekkokaverini sai minut puheilla käännytettyä aurinkokeräimistä aurinkopaneeleihin. Aurinkopaneeleilta johdettaisiin paneeleiden jauhama sähkö suoraan hybridivaraajaan liitettävälle tasavirtakierukalle. Keskustelin asiasta myös Mäen kanssa, ja kun hän näytti asialle vihreää valoa, päätin laitattaa autotallin katolle nestekiertoisten keräimien sijaan aurinkopaneelit. Paneelit ja asennus tulee Ermeniltä. Arinkopaneelithan tuottavat parhaiten keväällä ja syksyllä, kun kennojen pinta on suhteelisen viileä, mutta aurinko paistaa jo hyvin kennoihin. Arinkopaneelien hyötysuhde on näin ollen parhaimmillaan juuri silloin, kun uima-allas tarvitsee eniten lämmintä vettä lämmövaihtimelle - keväällä, alkuksesällä ja sitten alkusyksyllä. Talveksi pistämme uima-altaaseen sitten eristetyn kannen päälle ja sen verran kiertoa lämmönvaihtimelle, ettei allas jäädy. Jätin ovelasti vielä option aurinkokeräimille. Voin laittaa ne myöhemminkin ja vaikka suoraan uima-altaan veden kiertämään niissä. Silloin aurinkoisena kesäpäivänä lämmöntuotto on taattu.

Siisti on asennusjälki.
Ei jää lämmöntuotto ainakaan vehkeistä kiinni.



Lämpöpumppu vaatii toimiakseen oikein mitoitetun kaivon. Meidän tapauksessamme se tarkoitti 264 metrin kairausta kallioon. Kaivon teko viivästyikin useista erinäisistä syistä, ja viimein kun poraajamme saapui, homma keskeytyi kiusaavan kovaan pakkaspäivään (-18 astetta). Onneksi pakkaset loppuivat lyhyeen, ja työtä päästiin pian jatkamaan. Porauksen suoritti Finkaivot - sama firma oli jo pari kuukautta sitten käynyt naapuritontilla rakentuvan lasten mummulan maalämpökaivon kairauksessa. Jotenkin olisi tuntunut järkevältä tehdä nämä reiät molemmille taloille samalla reissulla. Nyt kuitenkin näin.


Pakkasen kiusaama kaivopora.

Vesikiertoisen lattialämmityksen toteutuksesta myöhemmin hieman enemmän. Juttua tulossa mm. raksakimpparyhmässä puhuttaneesta huonekohtaisilla termostaateilla vai -ilman -pohdinnasta ja meidän ratkaisustamme perusteluineen.

maanantai 22. tammikuuta 2018

Betonitilinpäätös

Viimeisetkin betonilaskut ovat saapuneet, joten on aika tehdä tilinpäätös betonin osalta. Alunperin pyysin ensin Rakennuspalvelu Hirviniemeltä arviota betonin menekistä tulevaan taloomme, koska itselläni ei ollut minkäänlaista aavistusta saati osaamista laskea betonin menekkiä. En edes tiennyt, että niitä pitää tilailla eri lajeja anturoihin, lattiavaluihin, seiniin ja ontelolaatan juotosvaluihin.

Pasi antoi minulle nopean ja karkean arvion betonin menekistä toivottuine laatuineen ja arvioituine valukertoineen. Sitten laadin reippaasti tarjouspyynnöt ja lähetin ne muutamille lähialueen betonintoimittajille. Tarjousten vertailun hankaluudesta kirjoitinkin jo aikaisemmin tässä blogissa otsikolla Betonitoimittajan valinta.

Betonitoimitusten alettua piti esim. uima-altaan valuun tilata pienempiä eriä kuin tarjouksessa oli pyydetty, joten tarjouskilpailun voittaja Viitasaaren Betoni soittelikin heti alkusyksystä, että tarjotut summat (sisältää kuljetuksen ja pumppauksen 1. tunnin) eivät päde sitten näissä puolen kuorman tilauksissa. Ymmärsin yskän ja sanoin, että laskutatte vajaakuormista sitten pumppauksen ja kuljetuksen myös.

No mitä sitten laskettiin menekiksi, ja paljonko betonia sitten meni? Tarjouspyynnöissä oli laskettuna betonia yhteensä 106 m3, todellinen menekki oli 110 m3 jakautuen seuraavasti:
  • Anturat, 13,5 m3
  • Lattiavalut (alakerta, yläkerta ja autotalli), 30,5 m3
  • Uima-allas 5 m3
  • Harkkoseinät (talo ja autotalli) 61 m3
Osa betoneista tuli huokoistettuna ja siitä meni pieni lisämaksu. Samoin myöhemmin syksyllä tulleissa erissä oli betonin lämmityksen lisämaksu. Viimeisen erän tilaukseen Viitasaaren Betoni ei pystynyt enää betonia toimittamaan, koska he laittavat putiikin talvikuukausiksi kiinni. Pelon sekaisin tuntein käännyimme kilpailutuksessa hopealle tulleen Vammalan Betonin puoleen, josko he äkkäisivät tilanteen ja laittaisivat vähän hävityn kilpailun tuomaa lisäähintaa tietäen, ettei Viitasaari toimita talvella. Pelko oli turha, sillä he toimittivat ensiluokkaista tavaraa kesällä antamansa tarjouksen linjassa.

Vammalan betonin "kura" oli rusehtavaa. Siisitiä jälkeä saatiin silläkin.
Betonitoimitukset tulivat aina sovitusti ja jopa tuntien varoitusajalla tontille. Voin varauksetta suositella Viitasaaren Betonia kanssarakentajille. Samoin peukalo nousee Vammalan Betonille. Suuri kustannustekijä betonitoimituksissa on etäisyys tehtaalta tontille. Hyvä betonitoimittaja löytyy mielestäni seuraavilla kriteereillä: 1. Lähellä rakennuspaikkaa. 2. Joustavat (lue nopeat) toimitusajat. 3. Selkokielinen hinnoittelu.

Halvalla saa harvoin kuitenkaan hyvää. Meidän tapauksessamme kävi kuitenkin tuuri; Tehdas oli lähellä, toimitus erittäin joustavaa ja betonin hintakin oli halvin (myös verrattaessa muihin ilman kuljetuskustannuksia).

Mitä 110 kuutiota erilaatuisia betoneja kymmenillä ajokerroilla tuntien pumppauksineen sitten maksoi? Omaan exceliin olin laskenut tarjoukset 106 m3:llä (Hirviniemen arvio kokonaismenekistä). Aika hyvin osasi Pasi arvioida. Anturoiden valuarvio toteutuneesta heitti vain 0,5 m3 ja seinien kokonaisbetonitarve vain 1 m3.

Arvioitu summa 106 m3 betoneista oli halvimmalla toimittajalla 13440 €. Lopullinen hinta toteutuneella 110 m3:lla oli 15739 € sisältäen kaiken rakennusbetonin lisämaksuineen. Tarjouksesta poiketen loppusummaa nostivat pari ylimääräistä tuontikertaa, 4 m3 enemmän betonia kuin tarjouksessa sekä betonin lämmitys- ja huokoistuslisät. Talon betoneihin olin budjetoinut kuitenkin vähän reilummin, 18 000 €, joten siinä mielessä budjetin alittaminen oli betonien osalta mieluinen yllätys. Muutenhan tässä on ollut melkeinpä pelkkiä budjetoitujen summien ylittämisiä tähän saakka tämä rakentaminen, joten jo vaihtelunkin vuoksi pienoinen alitus oli tervetullut.

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

tiistai 16. tammikuuta 2018

No more open concept!

Siis ainakaan alakerrassa. Ennen niin avara alakerta on muuttunut synkkien kiviseinäkoppien valtakunnaksi. Eli toisin sanoen väliseinät on saatu pystytettyä. On ollut kerrassaan erikoinen tunne kävellä HUONEESTA toiseen, kun muutaman kuukauden on näkymä ollut aakeetalaakeeta. (Sori huonot kännykkäkuvat.)

Näkymä kuraeteisestä kodarin läpi vaatehuoneeseen.

Alakerran makuuhuoneessa; oikealla vessa, vasemmalla vaatehuone odottaa liukuovea + seinää.

Sauna

Pari päivää sitten havahduin huomaamaan, että oli tullut tehtyä pahemmanlaatuinen moka. Kukaan ei muistanut kertoa lattianvalajalle, että kuraeteisen lattia piti olla hieman alaslaskettu kuramattoa (aka paras idea ikinä) varten. Melkein tuli itku silmään, kun kauhistuin, että nytkö se upea kuramattolattia jää haaveeksi. Asiaa hiukan tarkasteltuamme totesimme kuitenkin, että eiköhän se siihen jotenkin saada sopimaan; otetaan vain ohuin lattiamateriaali, matalin mattovaihtoehto ja laitetaan vähän kynnystä huoneiden välille

Kuraeteinen (liukuoviseinä puuttuu) lattiakaivoineen.


Väliseinien noustessa on sinne tänne ilmestynyt myös pistorasioiden ja katkaisijoiden paikkoja. Paino sanoilla sinne tänne. No ei nyt ihan, mutta koska päivitettyä sähkösuunnitelmaa on jouduttu odottelemaan, on rasioista osa eksynyt vähän vääriin paikkoihin. Ongelmahan on, että emme pysty ihan joka päivä raksalla käymään, niin ei ehditty ohjeistamaan raksaporukkaa ajoissa. Eipä siinä mitään, kyllähän niitä paikkoja voi tarvittaessa muutella. Siinä vain täytyy vähän kiviseinää roilotella... Ja joskus eivät rakennuttajat osaa päättää, että laitetaanko pistorasiaa ollenkaan, jolloin se ehditään jo kerran muurata umpeen, jotta se voitaisiin taas uudestaan kaivaa esiin. Vein kyllä raksamiehille korvapuusteja, etteivät pahalla muistelisi päättämätöntä naisihmistä.

Käytiin piirtelemässä ohjeita seiniin väriliiduilla.


Yläkerrassa ei ole vielä väliseiniä, mutta yhdessä päivässä sinne oli ilmestynyt liaaniviidakko.



Tämän verran suostuu aurinko pilkistämään metsärinteen takaa keskitalvella.




Meillehän on tulossa kodinhoitohuoneeseen oma pikkuinen vaatehuone. Tätä ratkaisua kaikkialla ylistetään, kun se helpottaa kodin vaatehuoltoakin niin kovin. Olkaatte hyvät ja ihailkaa nyt sitten tätä meidän tulevaa VAATEhuonetta. Siis PUTKIhuonetta. Ugh. Kai tuonne joku hylly johonkin vielä saadaan tungettua? (Putket toki menevät tulevaisuudessa ylöspäin!)



Ja vielä lopuksi kuva etuovesta, jonka sain raivattua näkyville.




maanantai 8. tammikuuta 2018

Sisäovista

Kirjoittelin jo viime helmikuussa ajatuksiani sisäovista. Tässä välissä on harkittu vakavasti puunvärisiä ovia ja sitten kuitenkin päädytty taas valkoisiin. Tavoitteena on mahdollisimman eleetön ulkonäkö. Haluamme huultamattomat, piilosaranalliset ja listattomat (tai minimalistisilla listoilla) ovet, jotka sulautuvat seinään huomaamattomasti.

dhondtinterieur.be


Sisäovet tulevat olemaan materiaaliltaan jotain muuta kuin pahvia, jolloin ne toivon mukaan pitävät edes vähän ääntä. Varsinainen äänieristeovi on tarkoitus hankkia ainoastaan monitoimihuoneeseen, jossa myös ilmanvaihto on suunniteltu niin, että kynnyksen alle ei tarvitse jäädä rakoa.

Liukuovia taloon tulee yhteensä kuusi, joista neljä on seinän sisään liukuvia (yläkerran makkareiden  vaatehuoneet, alakerran vaatehuoneen makkarin puoleinen ovi ja eteisen ja kuraeteisen välinen ovi) ja kaksi seinän ulkopuolelle liukuvia (alakerran vaatehuoneen kodinhoitohuoneen puoleinen ovi ja kodinhoitohuoneen ovi). Kodinhoitohuoneen ovea lukuunottamatta ovet ovat valkoisia perusovia, mutta toki jonkun tuunaaminen esimerkiksi sisustustarroilla tai tapetilla on käynyt mielessä...

residencestyle.com


Kodinhoitohuoneen ovi tulee todennäköisesti olemaan puunvärinen. Jos ei mene kauhean vaikeaksi toteuttaa, houkuttaisi teettää siitä samannäköinen kuin vastapäinen rimaseinä. Näkyvistä kiskoista emme erityisesti pidä, joten piilokisko houkuttaa.

expensivelife.tumblr.com

Ruokakomeron ovi maastoutuu rimaseinään, minkä vuoksi siinä ei voi olla tavallista painettavaa vedintä. Ratkaisu varmaankin on "saunanovimainen" systeemi, jossa ovi vain vedetään auki ja painetaan kiinni, jolloin vedin voi olla huomaamaton.

Kuva: OMAdesign (kuvasta poiketen koko rimaseinä tulee olemaan puunvärinen)

TallennaTallennaTallennaTallenna

lauantai 6. tammikuuta 2018

Isoja ovia

Unelmatalon suuret ovet on vihdoin asennettu. Kyseessä ovat siis Profinin lasiliukuovi ja autotallin nosto-ovi. Jonkin verran raakaa miesvoimaa oli asennusoperaatioissa tarvittu, mutta hienosti oli kaikki sujunut. Profinin ovi tuli HEVI:ltä osana talopakettia.

Nyt on talo lopulta tiivis, kun viimeinenkin styrox-pressu -viritelmä on poissa ja tilalla komea lasiliukuovi. Maalämpöä odotellessa...

Lisää kuvateksti

Maalarinteippisohva ja myös keittiön saarekkeen teipillä merkitty reuna nähtävissä. Niiden väliin liukuoven kohdalle asettuu ruokapöytä. 

Autotallin ovi tilattiin Turner Doorilta asennettuna. Suuren kokonsa takia se on teollisuusovimallistosta. Ovi on musta niin kuin muutkin talon ovet. Usein näkee kaksi erillistä ovea kahden auton tallissa, mutta me halusimme yhden leveän oven. Mielestämme suuri ovi mahdollistaa tallin monipuolisemman käytön, kun auton voi ajaa vaikka keskelle tallia, jolloin ympärillä on reilusti tilaa esim. renkaanvaihtoa varten. Ja mahtuuhan tuosta helpommin ajamaan talliin muutenkin. Jos siis jollain kuskilla olisi vaikeuksia osua pienempään oviaukkoon.








Pistetäänpä tähän nyt vielä (huono) kuva pienemmästäkin ovesta. Pääovi ja viereiset ikkunat on asennettu jo aikoja sitten. Valitettavasti niistä ei oikein saa kunnon kuvia, kun edessä on kaikenlaista sälää. Tätä ovea kun ei raksa-aikana käytetä vahingoittumisriskin takia. Kuraeteisen oven virkaa tekee toistaiseksi se ns. raksaovi, josta työmaalle kuljetaan. Ulko-ovethan (lasiliukuovea lukuunottamatta) meille tulivat Tiiviltä. Olimme miehen kanssa hyvin yksimielisiä vaakaikkunallisesta pääovesta, vaikka ammattilaiset suosittelivatkin umpinaista ovea sivuikkunoiden väliin. Edelleen vaakaikkunat miellyttävät, mutta niiden pyöristetyt kulmat juuri tässä ovimallissa vähän pistävät silmään. Eipä huomattu tuollaista yksityiskohtaa ovia tilatessa. Emmeköhän kuitenkin pysty asian kanssa elämään.

Ovi ja puitteet sisäpuolelta valkoiset, ulkopuolelta mustat.


maanantai 1. tammikuuta 2018

Komentokeskus

Aika moni varmaan kummastelee tuota otsikkoa. Mikä ihmeen komentokeskus? Taloahan tässä rakennetaan eikä mitään poliisiasemaa. Noh, nimihän on vain suora suomennos ameriikankielen sanasta command center. Olen tästä aiemmassa postauksessa jo kirjoittanutkin, mutta nyt kun meidän  komentokeskuksemme suunnitelma on tarkentunut, ajattelin laittaa muutaman kuvan.

Tässä Winledin kuvassa idea näkyy parhaiten. Kuvasta poiketen meille tosin tulee kaksi kapeaa ja korkeaa hyllykaappia tilan vasempaan reunaan, ja itse komentokeskukselle jää vain 80 cm leveä tila. Lisäksi komentokeskus piiloutuu tarvittaessa taitto-oven taakse. Reunimmaisessa kaapissa on tarkoitus säilyttää mm. rikkaimuria ja keskuspölynimurin putkea, jotta ne ovat helposti saatavilla. Toiseen kaappiin on tarkoitus mahduttaa esimerkiksi printteri, mappeja ja muuta paperitavaraa. Itse komentokeskukseen tulee työpöydän lisäksi seinälle ilmoitustaulu ja/tai kalenteri sekä lokerikot laskuille ja muille arkistoitaville papereille (jotka nykyään seilaavat pitkin keittiön pöytiä...). Näiden yläpuolelle laitetaan sitten tuollaiset avohyllyt.

Kuva: Winled

Tässä Esan Levykalusteen kuvassa näkyy selkeämmin komentokeskuksen todellinen rakenne. Kaksi 40-senttistä kaappia ja 80-senttinen taitto-ovi (joka auki ollessaan taittuu oikealle seinän viereen). Yläkaapit oli laitettava erillisillä ovilla, koska toiveestani huolimatta lähes 270-senttisiä kaapinovia ei ollut mahdollista saada. Itse komentokeskuksen lisäksi tähän tulee reilusti lisäsäilytystilaakin. Ilmeen yhteneväisyyden takia ovien materiaali on sama kuin keittiössä.

Kuva: Esan Levykaluste

Odotukseni tämän systeemin suhteen ovat korkealla. Lähes päivittäin katselen ärsyyntyneenä ruokapöydällä lojuvia laskuja ja muuta postia sekä tietokonetta latausjohtoineen. Kyniä ja muuta pikkutavaraa on siroteltu sinne tänne epämääräisiin purkkeihin ja koreihin. Ajatuksissani siintää tuo kaikenpelastava komentokeskus, joka siististi ja järjestelmällisesti piilottaa kaiken paperisaasteen ja muun sälän pitäen sen kuitenkin kätevästi käden ulottuvilla!