Sivut

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Kuraeteinen

Kuraeteinen on vihdoin täysin valmis, kun saatiin Elfa-hyllyt kengille ripustettua ja loputkin vaatekoukut kaapin syvennykseen asennettua. Laattavalinnoista ja kuraeteisen haaveilusta ja  alkuperäisestä suunnitelmasta olenkin kirjoittanut jo aiemmin.


Kuraeteinen ulko-ovelta päin kuvattuna. Oikealla oviaukko (liukuovi seinän sisällä) eteiseen, taustalla kodinhoitohuone ja perällä iso vaatehuone. Elfa-hyllykössä useimmin käytettävät kengät. Vielä saisi ainakin yhden lisähyllyn mahtumaan. Rovamatolta tilattiin koko lattian peittävä kuramatto (kahdessa osassa liikuttelun helpottamiseksi), joka on kyllä ollut ihan huippu.



Eteisestä päin kuvattuna. Syvennyksessä pyörivät koukut katossa ja tavalliset sivuseinissä. Alalaatikoissa asuvat lasten päähineet ja käsineet; kummallekin lapselle on oma laatikko. Korkeassa kaapissa säilytetään aikuisten "lenkkivaatteet" ja -asusteet sekä harvemmin käytettävät kengät. Yläkaapeissa on toistaiseksi kaikenlaista tavaraa -- kodin perusteellinen järjestäminen kun on edelleen vähän kesken. Tarkkasilmäinen voi hahmottaa kaivon paikan kuramaton alla.


Korkean kaapin sisustaa. Kenkähylly pitäisi vielä oikealle puolelle hankkia.



Näkymä kodinhoitohuoneen puolelta. Elfa-hyllykköön hankittiin pieni naulakko, johon on mukava ripustaa mm. koiran hihna ja tassupyyhe. Winledin Eden-valopaneeli antaa hyvän valon tilaan.


Pesupaikkaa ei kovin paljon ole käytetty, eikä metsässä ulkoileva lyhytkarvainen koira usein pesua kaipaakaan. Lähinnä tässä on tarkoitus vähän tassuja tarvittaessa huuhdella, ja tietenkin lasten kuravaatteita tai saappaita. Kuramatto ei toimi veden kanssa ihan niin kuin kuviteltiin, sillä vesi pyrkii kulkemaan maton "aaltoja" pitkin huoneen toiselle puolelle, ja vasta ajan kanssa valuu (kuramaton nurjalla puolella olevien kolojen kautta) kaivoon (joka sijaitsee lähempänä vesipisteen puoleista seinää). Hirmuisia määriä vettä ei siis tässä kannata hölvätä.



Kuramattojen alta lakaisen noin kerran viikossa, ja aina ihmettelen kuinka paljon koirankarvaa ja hiekkaa sieltä löytyykään! Tämä kaikki jos kulkeutuisi muualle taloon, niin saattaisi hermoromahdus yllättää. Eli erittäin hyvin matto tässä tehtävässä toimii!

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Uima-allas uintikuntoon

Uima-allas on saatu vihdoin uintikuntoiseksi ja ensimmäinen pulahdus 27-asteiseen veteen tehtiin jo pari viikkoa sitten. Jonkin verran töitä uintikuntoon saattaminen vaati, mutta odotettua vähemmällä siitä kuitenkin päästiin. Allastekniikan asennuksen kanssa meni muutama ilta jumpatessa, ja altaan tyhjentäminen, hionta, pesu ja allaspussin asentaminen vei muutaman lisää.

Aluksi kertauksena uima-altaamme tekniset tiedot:
  • Koko 4 m x 7 m x 1,5 m
  • Materiaali Hevikivitalojen 350 mm muovivälikkeellinen EPS-valuharkko (altaan teknisessä tilassa 250 mm EPS-valuharkko)
  • Kulmaportaat EPS-valuharkoista
  • Allaspussi Ala-Peitteeltä muotoonommeltuna (kumaportaat ml.)
  • Kiertovesipumppu, kvartishiekkasuodatin, lämmövaihdin, UV-lamppu, allasvalot, letkut, suuttimet, kemikaalit, allasimuri ja -haavi Ala-Peitteeltä
  • Lämmönvaihdin kytketty Gebwellin maalämpöpumppuun
  • Lämmitystä tukemassa hybridivaraajaan kytketty 4 kW aurinkovoimala
Altaan suunnittelu lähti käyntiin kesällä 2017. Piirsin kuvat altaasta paperille, minkä jälkeen rakennesuunnittelija (Ville Ranki) piirsi allaskuvat puhtaaksi, ja Rakennuspalvelu Hirviniemi rakensi altaan piirustusten mukaan. Ala-Peite tarjosi hienosti tukea ja neuvoja harkkoaltaan rakentamiseen ja lähetti tarvittavat putket ja suuttimet jo viime kesänä, jotta ne voitiin asentaa altaan runkoon ennen betonivaluharkkojen betonitäyttöä.

Talveksi allas suojattiin kevytpressukatoksella, ja heinäkuussa katos purettiin ja allas imettiin puutarhavesipumpulla ja märkäimurilla tyhjäksi talven ja alkukesän aikana kerääntyneestä vedestä ja roskista. Kun allas oli kuiva, sen pohja hiottiin ja EPS-harkkoon koverrettiin allasvalaisimien pohjat valmiiksi.

Valaisimien kanssa on huomioitava, että johtoa jää löysiä valaisinpohjaan riittävästi. Näin valaisimen saa nostettua valaisinpohjasta altaan reunalle ilman johtojen irroittamista valaisimesta. Tällöin esimerkiksi rikkoontuneen polttimon vaihtaminen onnistuu ilman altaan tyhjentämistä. Samalla on huomioitava, että valaisimen pohjan on oltava vesitiivis, ja että valaisimen johdon läpiviennissä on käytettävä valaisimien mukana tulevia kumisia puserrusliittimiä.

Allastekniikan asentaminen Ala-Peitteltä tulleiden ohjeiden kera onnistui helposti. Osien luistamisongelmaa liimauksista ei ollut, kuten tulosuuttimien asennuksen yhteydessä edelliskesänä. Tästä kerroin aikaisemmassa uima-allaspostauksessani. Poistoventtiilin (skimmerin) päähän asennettiin ensin palloventtiili, sitten pätkä letkua, joka liitti palloventtiilin kiertovesipumppuun, sitten metrin pätkä letkua, jolla yhdistettiin kiertovesipumppu hiekkasuodattimeen, sitten taas metrin pätkä letkua hiekkasuodattimen ja UV-lampun välille. Lopuksi asennettiin UV-lamppu kiinniliimattavalla liittimellä lämmönvaihtimeen ja vielä lämmönvaihdin kiinni edelliskesänä asennettuun tuloventtiileille lähtevään letkuun.

Sähkömies kävi asentamassa pistorasiat altaan tekniseen tilaan kiertovesipumpulle, valaisimella ja UV-lampulle, ja putkimies kytki seuraavana päivänä vesikierron maalämpöpumpulta lämmönvaihtimelle. Aluksi uima-allas lämpeni noin asteen verran päivässä, mutta kun allas peitettiin kevytpressulla lämmön haihtumisen estämiseksi, kasvoi lämmönnousu kahteen asteeseen päivässä.  Veden lämpenemisen huomasi myös sähkönkulutuksessa; päiväkohtainen sähkönkulutus nousi lämmityksen kytkemisen jälkeen 50kw/h --> 100 kw/h.

Alle olen koonnut kuvasarjan altaan rakentumisesta piirustuspöydältä oikeaksi uima-altaaksi.

Ensimmäiset luonnokset uima-altaasta.

Hevikivitalojen rakennesuunnittelija Ville Ranki piirsi talomme lisäksi myös uima-altaan rakennekuvat luonnokseni pohjalta valmiiksi.

Rakennuspalvelu Hirviniemi toteutti altaan perustukset ja rungon pystytyksen.

Pohja on valettu ja harkot odottavat latomista.

Altaan runko valmistui nopeasti.

Sitten betonit valuharkkojen väliin, tuloputket- ja suuttimet kiinni, kevytpressukatos päälle ja seuraavaa kesää odottamaan.

Kesällä oli aika purkaa pressukatos.

Allas kuivattiin. pohja ja seinät hiottiin sekä ylimääräiset kolot seinissä täytettiin uretaanilla.

Valuharkkoportaat päällystettiin 12 mm koivuvanerilla ja kulmat pyöristettiin hiomakoneella.

Allasvalojen pohjat koverrettiin EPS-harkkoon. Kuvassa oleva virtajohto vaihdettiin allaslampun mukana tulleeseen paksumpaan johtoon. Minulle nimittäin selvisi vasta viime tingassa, että tämä allaslampun pohja täyttyy myös vedellä, ja siten johdon läpiviennin on oltava ehdottoman vesitiivis.

Tulosuuttimet asennettiin jo edelliskesänä. Tälle kesälle tehtäväksi jäi uretaanipurseiden tasoittaminen kevyellä hionnalla.

Hiotun betonipohjan päälle asensimme vielä ohuen solumuovin pehmentämään jalkatuntumaa ja häivyttämään mahdollisesti pohjalle jääneet hiekanmuruset.

Sitten oli vuorossa jännittävin vaihe -- allaspussin asentaminen.

Pussi laitettiin kiinni kulmista ja alasaumat jätettiin n. 3 cm pohjan yläpuolelle. Pussin on tarkoitus venyä hieman paikoilleen, siksi venymisvaraa on jätettävä ryppyjen ehkäisemiseksi.

Portaiden kohdan asentaminen jännitti etukäteen eniten. Aika kivuttomasti allaspussi asettui kaikkien yllätykseksi portaidenkin päälle.

Allaspussin rypyt oli oikaistava ennen kuin altaassa oli vettä yli 3 cm. Jo viiden sentin vesimassa painaa niin paljon, ettei ryppyjä jaksa enää oikaista. Ryppyjä piti oikoa koko altaan täyttymisen ajan. Ensin hommaan riitti kumisaappaat, lopuksi piti laittaa kahluuhousut jalkaan. Kun vesi saavutti allasvalaisimien alareunan tason, oli aika puhkaista mattopuukolla allasvalaisimien aukot ja kiinnittää ne tiivisterenkaineen paikoilleen. Samoin tulosuuttimet ja haravan yläpuolella altaan yläreunan tasolla oleva skimmerin aukko ja asentaa siihen tiivistekehys.

Allaspussin ryppyjen poistoa.

Allasvalojen testausta.

Kun allas oli saatu täyteen, käynnistettiin allastekniikka ja todettiin, että ne edelliskesänä asennetut arveluttavat letkuliitokset pitivät hyvin. Allaskemikaaleista asennettin kirkastusaine ja shokkiklooraus, ja lopuksi liian emäksistä vettä piti hapantaa ph-litkulla lähelle seitsemää (7,2). Viikon ajan lämmönvaihdin puski altaaseen lämpöä, ja vesi saavutti siten mukavan uintilämpötilan, 27 astetta. Harmiksemme allas saatiin valmiiksi vasta syys-lokakuun taitteeseen, joten uintipäiviä ei kovin montaa ehdi tulla ennen talvea.

Lokakuun uintihetki.

Uima-allasta ympäröi terassi.

maanantai 8. lokakuuta 2018

Leikkihuone

Alakerran makuuhuone toimii meillä toistaiseksi lasten leikkihuoneena. Sain tämän idean facebookin sisustusryhmästä, jossa pohdittiin sitä, kuinka hankalaa on, jos vanhemmat nukkuvat eri kerroksessa kuin pienet lapset. Joku kertoi ratkaisseensa asian niin, että alakerran makuuhuoneesta tehtiin leikkihuone, ja yläkerran makuuhuoneista toinen oli vanhempien, ja toisessa nukkuivat lapset. Meillä 3- ja 6-vuotiaat ovat tähänkin saakka nukkuneet samassa huoneessa, eikä toistaiseksi ole ollut tarvetta omille huoneille, joten tämä ratkaisu oli mielestäni erinomainen. Lisäbonuksena se, että leikkihuone on samassa kerroksessa keittiön ja olohuoneen kanssa, jolloin lasten leikkien valvominen helpottuu huomattavasti. Sitten kun lapset tuosta vähän kasvavat, me muutamme alakertaan ja lapset saavat omat huoneet yläkerrasta.

Koska huoneen pinnat on joka tapauksessa tarkoitus uusia sitten, kun siitä tulee meidän makuuhuoneemme, päätin että leikkihuoneeseen pistetään väriä! Maalari vähän nikotteli, kun joka seinästä tuli eri värinen, mutta lopputulos oli hyvä kaikkien mielestä.

Huone on kohtalaisen iso (13 m2), joten sinne haluttiin sijoittaa jotain temppuiluvälineitäkin. Toiveissa oli, että lapset voivat purkaa energiaansa täällä, eikä sitte tarvitsisi esim. kiipeillä portaiden lasikaiteen ulkopintaa pitkin...


Dinoxilta tilattu kiipeilyteline sijoitettiin takaseinälle. Kaksi ovea, iso ikkuna ja temppuiluvälineiden vaatima tila rajoittivat tilankäyttömahdollisuuksia, ja lelujen säilytyskalusteita kaipaisikin vähän enemmän. Osa lasten tavaroista on nyt viereisessä vaatehuoneessa, mihin ne onneksi mukavasti mahtuvat.


Stretch-kattoon on hieman haastavaa ripustaa mitään, minkä vuoksi olin kovin tyytyväinen löytäessäni Dinoxin valikoimista seinään kiinnitettävän telineen. Tähän voi kahdelle eri leveydelle helposti kiinnittää renkaat, keinun tms. Teline asennettiin kantavaan seinään, joten pitäisi kyllä pysyä tukevasti kiinni, vaikka itse iskä innostuisi keinumaan!
Olen suunnitellut, että tuolle vihreälle seinälle voisi mies vielä kiipeilyseinän rakentaa.


Renkaat ja niihin kiinnitettävä trapetsi.
,

Tämä kuva on otettu alakerran vaatehuoneen ovelta. Seinätelineessä on tällä kertaa roikkumassa ilmajoogakangas (myös Dinoxilta), joka on lasten suosikki, mutta aika mukava siinä on äidinkin köllötellä välillä. Kangas on tällä hetkellä lasten korkeudelle sopivaksi viritetty -- jos itse haluaisi ilmajoogata, pitäisi sitä jonkin verran nostaa, ettei pää osuisi lattiaan.

Violetti (toiselta puolelta musta) "pehmustepalamatto" on myös Dinoxilta. Palat ovat 1x1 m kokoisia, ja tuli vahingossa tilattua vähän useampi kuin olisi tarvinnut. Olen niitä käyttänyt sitten myös venyttelyalustana toisessa huoneessa. Harmillista on, että kiipeilytelineen pituus on noin 180 cm, eli sen alle ei näitä paloja saatu sovitettua, vaan siellä pehmusteena on kaksi Ikean jumppamattoa.

Lähes kaikki tässä huoneessa onkin hankittu Ikeasta tai Dinoxilta. Eläinkuvioiset kangaslaatikot ovat merkkiä 3Sprouts. Lisäksi kovassa käytössä ovat bObles-lelu-huonekalut. Huone kaipaa vielä jotain seinilleen; tarkoitus on laittaa näytille ainakin lasten tekemää taidetta, varsinkin kun esikoinen on hyvin innokas piirtelijä.

Meidän tuleva talo silloin 4,5-vuotiaan taiteilijan silmin.

maanantai 1. lokakuuta 2018

Blingbling-vessa

No, ei tuossa alakerran toisessa vessassa niin hirveän paljon blingblingiä ole, mutta sentään kattokruunu ja kimalletta seinissä (Tikkurilan Taika Stardust, joka näkyy kyllä valitettavan huonosti valkoisessa seinässä). Onhan toki tapetissa (Feathr Firefly) tietynlainen kimmeltävä efekti. Oikeanpuoleiselle tyhjälle seinälle olen ajatellut hankkia vielä jonkun pinkkisävyisen taulun tai tauluparin.


Allaskaluste ja seinäkaappi ovat Ikeasta, niin kuin muidenkin wc-tilojen kalusteet. Laitoimme jo edelliseen talon vessoihin Godmorgon-kalusteet, ja olimme niihin todella tyytyväiset. Kylpyhuonekalusteethan ovat pääsääntöisesti hyvin kalliita, joten näissä oikeasti tuli säästöä, mutta ei mielestämme laadun kustannuksella. Taso on Bauhausista ja allas Otsosonin Luoto. Pönttö on Villeroy&Bochin, valopeili Tammiholman. Myös tässä vessassa hana on Hansgrohen Talis Select S ja lattialaatta Mark Graphite Mosaico Esagono, johon täällä kokeiltiin tummempaa saumalaastia. (Huono idea; hieno kuvio näkyy paljon huonommin.)

Tässä tilassa on toinen talon kahdesta ärsytyksen aiheesta (toisesta juttua sitten myöhemmin). Sisustussuunnittelija oli laskenut, että seinä-wc:n telineen kotelointi lyhentäisi pitemmän seinän mittaa 20 cm, kun se todellisuudessa lyhensikin 30 cm. Alkuperäisessä suunnitelmassa allaskalusteen päähän jäi tyhjä tila, johon olisi mahtunut bide-suihku piiloon. Kun sitten selvisi, että pitkä seinä lyhenikin 30 cm 20 sijaan, laskeskelin vain, että kyllähän se kaluste (100 + 60 cm) edelleen tuohon mahtuu, mutta unohdin koko suihkun. Nyt sitten oli pakko tunkea sekä suihku että roskis pöntön "väärälle" puolelle, koska muuten laatikot eivät mahdu aukeamaan. Ylipitkä suihkuletku on ruma ja hankala ja vuotaa normaalipituista herkemmin. Olisi pitänyt ottaa 120 cm leveä kaluste (neljällä laatikolla), jossa olisi ollut ihan tarpeeksi säilytystilaa ja jonka laatikot olisivat olleet myös helpommat avata kuin nuo hirmu suuret (100 cm).