Sivut

tiistai 19. syyskuuta 2017

Naapurissa ainakin tapahtuu!

Kävin tänään pikkuisessa palaverissa raksalla, ja toki oli meidänkin taloon tullut vähän lisää korkeutta, mutta hupsistakeikkaa, miten oli naapuritontin näkymä muuttunut kolmessa päivässä!

Nyt se mummula todellakin siintää siellä!

Vähän täytyi meidän raksamiehille vihjailla, että on aika paljon nopsempaa porukkaa tuolla naapuritontilla. :)

maanantai 18. syyskuuta 2017

Kuvia raksalta

Piipahdin viikonloppuna raksalla palatessani kotiin Habitare-messuilta. Olipa ihmeellistä kiivetä yläkertaan ihailemaan maisemia puoliksi tehdyistä ikkuna-aukoista. Mummulakin oli saanut perustukset!

"Maisema" se on tämäkin.

Siellä se mummula siintää.

Ei ole mikään järvinäkymä, mutta kyllä tässä silti silmä lepää. Paitsi noissa styroxeissa...


Autotallillakin katto pään päällä.

Näkymä mummulasta päin.

Alueella tuntuu asuvan harvinaisen mukavaa väkeä. Suurin osa vastaantulevista ihmisistä tervehtii, ja moni on jäänyt juttelemaan. Tälläkin visiitillä tapasin mukavan pariskunnan, jolla oli mukanaan meidän poikamme ikäinen tyttö ja herttainen koiravanhus. Kotona kuulemma on neljä lasta lisää. Paljon on lapsiperheitä naapurustossa, eli paljon kavereita odottamassa.

Raksalla on muuten nähty nyt ensimmäiset vastoinkäymiset! Räystäslaudat olivat tulleet valkoisiksi maalattuina, vaikka arkkitehdin visiossa ne ovat kuultomaalatut (eli puunväriset, kuten ylälaidan kuvistakin näkyy). Eikun laudat vaihtoon. Lisäksi olohuoneen liukuoven ja viereisen ison ikkunan yläreunat olivat piirustuksissa vahingossa eri korkeuksilla, mutta rakennusporukka huomasi ongelman ja se saatiin korjattua. Ei siis mitään valtavia vastoinkäymisiä toistaiseksi. ;)

Lattiavalintoja

Lattiaksi meille on kustannus- ja koirankynsisyistä tulossa vinyylilankku. Vinyyliähän saa vaikka minkä näköisenä, mutta meille oli selvää, että puukuviolla mennään. Vaaleahko tammi on ykkösvaihtoehto, mutta siinäkin on sävyjä joka lähtöön. Kovin valkoista emme halua, koska ruskeat koirankarvat. Pergosta olimme kuulleet paljon hyvää, joten innostuimme tilaamaan näytekappaleita sieltä. Paketti tuli nopeasti kotiovelle toimitettuna. Kahdeksan näytepalaa tilasimme, ja niistä viisi oli lähes valkoisia... Taas tuli todistettua, että tietsikan ruudulta katsottuna värit eivät välttämättä näytä ihan todellisilta! Siispä tilasimme muutaman näytepalan lisää, tällä kertaa tummemmissa sävyissä.

Liian vaaleat palat hylättiin heti kättelyssä, ja kuusi finalistia pääsi esittelemään hyviä puoliaan luonnonvaloon ja erilaisiin keinovaloihin.

Alustava karsinta käynnissä.

Kuusi finalistia, joiden värit eivät tosin tässä kuvassa näytä oikeilta...


Suurimman ongelman lattian sävyn valinnassa aiheuttavat tammiset portaat ja keittiön (osin lattiaan asti jatkuvat) tammitasot, joihin molempiin lattian pitäisi väriltään sopia. Kai se on otettava mallipalat kainaloon ja piipahdettava keittiökalusteliikkeessä ja porrasvalmistajan luona.

lauantai 9. syyskuuta 2017

Ontelolaatat paikoillaan

Projekti etenee kuin juna. Pyörähdettiin lasten kanssa tontilla ja siellähän oli menty eteenpäin kuin Timo Jutila MM-kultahuumassa konsanaan. Autotalli oli saanut komeat kattotuolit paikoilleen ja talo oli saanut betonisen, joskin saumoista vettä lirisevän katon päälleen - välipohjan ontelolaatat olivat paikoillaan!

 Autotalliin saadaan kohta "romua" sateensuojaan.

 Välipohjan ontelolaatat on nostettu paikoilleen.

 Vasemmalla keittiön ikkuna, oikealla pesuhuoneen ovi terassille.

 Näkymä 2. kerroksen käytävältä olohuoneeseen.

 Portaat tulevat tähän.

Autotalli.

Edessä huputettu uima-allas, vasemmalla autotalli ja tallin oikealla puolella itse talo. 2. kerroksen seinäharkot on jo nostettu ontelolaattojen päälle odottamaan asennusta.

tiistai 5. syyskuuta 2017

Lempilapseni kodinhoitohuone ja kuraeteinen

Huomasin, että en ole kirjoittanut tarkemmin ym. tilojen suunnitelmista, vaikka ne ovat pääpiirteittäin olleet valmiina jo jonkin aikaa. Pintamateriaalit ovat tosin vielä pieni kysymysmerkki.


Kuten kuvasta näkyy, kuraeteisen ja eteisen välille todellakin puhkaistiin oviaukko, ja tähän päätökseen olen erittäin tyytyväinen.  Kaikki tulevat todennäköisesti käyttämään pääasiassa pääovea (paitsi hyvin kuraiset lapset ja sivupihalle päästettävät koirat), jolta on nyt nopea reitti kuraeteisen puolelle. Eteisen puolella kun on tarkoitus säilyttää vain "sivistyneet" ulkovaatteet ja vieraiden takit. Liukuovi voidaan laittaa kiinni, kun tulee vieraita, joille ei haluta esitellä kuraeteisen komeita näkymiä. 

Kuraeteisen vesipiste siirrettiin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen vastakkaiselle seinälle, jotta takaseinä saatiin kokonaan kaapeille. En ole erityisen ihastunut muurattuihin kuranurkkauksiin, ja kuvassa näkyvä seinämä vesipisteen vieressä tullaankin todennäköisesti toteuttamaan seinän viereen taitettavana puolikorkeana "suihkuseinänä" (lasia/pleksiä tms.). Koko kuraeteisen lattia tulee olemaan kuramaton peitossa ja keskellä lattiaa on viemäri (ks. aiempi postaus), joten varsinaista kurasyöppötyyppistä erikseen viemäröityä nurkkausta ei tarvita. Olen myös ajatellut, että vesipisteen puoleiset seinät laatoitettaisiin ylös asti, koska en pidä kuranurkkauksille tyypillisistä puoleenväliin laatoitetuista seinistä. Suihkuseinän ja oviaukon väliseen tilaan tullee jonkinlainen ilmava korkea ritiläkenkähylly (Elfa-tyyppinen). Varsinaista kaappia ei tähän oikein olisi mahtunut,  ja halusin muutenkin, että tila pysyisi avarana, eikä käynti eteisestä kuraeteisen puolelle olisi liian käytävämäinen. Vesipisteen yläpuolelle olen suunnitellut jonkinlaista naulakko/ripustustilaa ja sähkölämmitteistä pyyhekuivainta, johon voi nostaa kuraiset ja märät asusteet ja koirapyyhkeet. En tiedä, onko tämä liioittelua, kun meille on kuivauskaappikin tulossa, mutta tuntuisi vain mukavammalta laittaa sinne kaappiin lähinnä melko puhdasta vaatetta kuivumaan.

Pyyhekuivain, jossa erikseen liikuteltavat "oksat". Kuva: laattapiste.fi


Kuraeteisen kaappisuunnitelma näkyy alakuvan vasemmassa reunassa. Ideana on saada lapset laittamaan takkinsa naulakkoon (yläkaappien alapuolelle kansakoulunaulakot) ja muut asusteet alalaatikoihin (molemmille lapsille oma). Korkeissa kaapeissa säilytetään aikuisten ulkoiluvaatteet ja "kaikkea muuta".

Kuva: Esan Levykaluste
Kodinhoitohuoneen pitkä seinä näkyy samassa kuvassa oikealla. Altaan alla tavalliset kaapit (säästettiin vähän, kun vetolaatikot olisivat olleet kalliimmat), tason alla tilaa koirien kupeille ja reunassa ulosvedettävä kaappi koiranruoan säilytystä varten. Pesukone ja kuivausrumpu sijaitsevat työskentelykorkeudella, ja niiden alapuolella on hassut matalat vetolaatikot, jotka toimivat pyykkikorin ulosvedettävinä tasoina, kun ensin kaivan pyykit pesukoneesta, sitten tungen ne kuivausrumpuun ja lopuksi otan taas ulos kuivausrummusta. Yläkerran kylpyhuoneesta alkava pyykkikuilu päättyy pesukoneen viereiseen korkeaan kaappiin, johon tulee kolme lankakoria pyykeille. Loput kaapit täyttynevät kaikenlaisesta tavarasta...


Kuva: Esan Levykaluste
Näkymä kodinhoitohuoneesta kuraeteisen ulko-ovelle (johon tulee kuvasta poiketen pienempi lasiaukko) päin. Korkeissa kaapeissa tulee olemaan tilaa mm. kierrätysjätteille ja varmaankin keskuspölynimurin keskusyksikölle. Kolmas korkea "kaappi" kuvassa on kuivauskaappi, joka aukeaa ikkunaan päin, jotta sen käyttö olisi mahdollisimman helppoa sekä kuraeteisestä että pesukoneen ääreltä tullessa.

Monet ovat ihmetelleet tyhjää tilaa em. kaappirivistöä vastapäätä. Sille on todellakin tärkeä käyttötarkoitus! Tähän tilaan tulee koirien pedit ja niiden yläpuolelle (mahdollisesti seinälle taittuva) työpöytä mm. vaatteiden viikkaamista ja lahjojen paketointia silmälläpitäen. Niin, minulla kun on tämä lahjapaketointisyndrooma. Pöytä tulee normityötasoa alemmaksi, jotta viikkaaminen olisi ergonomisempaa. Pöydän yläpuolelle laitetaan seinäkaappeja säilytystilan maksimoimiseksi.

Kuten pohjapiirustuksesta näkyy, kodinhoitohuoneessa on oma pieni vaatehuonekin, jonka avulla aion testata "lasten käyttövaatteet säilytetään kodinhoitohuoneessa, ettei niitä tarvitse kiikuttaa yläkertaan pesun jälkeen" -teoriaa! Sinne sopii myös muuta tavaraa säilytettäväksi.

Alakerran makuuhuoneen yhteydessä olevan vaatehuoneen halusin avoimeksi myös kodinhoitohuoneeseen päin, jotta vaatteiden kuljetus suuntaan tai toiseen olisi mahdollisimman nopeaa ja helppoa. Miehen ja minun vaatteet eivät todellakaan tarvitsisi näin suurta vaatehuonetta, mutta tarkoitus on säilyttää siellä myös mm. kausivaatteita.

Kodinhoitohuoneen ja kuraeteisen suunnitelmat tehtiin yhdessä Esan Levykalusteen Helenan kanssa, ja todennäköisesti kalusteet sieltä myös tilataan. Tällä hetkellä olen kallistumassa tavallisiin valkoisiin oviin, mutta jonkin aikaa saa vielä harkita... Vaatehuoneen kaapit haetaan varmaankin Ikeasta. Lattioihin tulee laatta; kuraeteiseen joku edullinen kymppikokoinen (ulkonäöllä ei ole niin väliä, kun se jää kuramaton alle) ja kodinhoitohuoneeseen "isompi ja nätimpi".

maanantai 4. syyskuuta 2017

Uima-altaan letkujen asennusta

Tilasin Ala-Peitteeltä suuttimet ja letkun etukäteen, että saadaan ne asennettua ennen soratäyttöjä. Pari päivää tilauksesta puhelin ilmoitti tekstiviestillä tavaroiden olevan noudettavissa Matkahuollosta. Tiistaina ajelin sitten työpäivän päätteeksi ensin Starkkiin hakemaan Armaflexia. Miksikö? Ajattelin pitää talvella altaan lämpötilan +4 asteessa ja suodatinkierron päällä, joten letkut pumpulta suuttimille olisi eristettävä. Lyhyen googlettamisen jälkeen tuollainen Armaflex-eristeputki vaikutti järkevimmältä. No eipä ollut rakentajakortaista apua tällä kertaa kun ei sieltä hyllystä löytynyt kuin mattoa ja 110 milliselle röörille tarkoitettua eristettä.

Sitten tien toiselle puolelle K-Rautaan ja sieltä tärppäsi. 16 metriä 54 millisellä sisähalkaisijalla olevaa, 13 mm eristevahvuudella olevaa mustaa letkua löytyi 2 metrin pätkissä. Kärsät kainaloon ja mukaan vielä saman sarjan saumateippiä. Reilu satku meni sinnekin. Sitten tontille romut kainalossa ja into piukassa aukomaan paketteja ja ihmettelemään mitä sieltä löytyisi. Ala-Peite oli laittanut T-liittimen, pari kulmaliitintä, liimaputelin, kaksi tulosuutinta ja 25 metriä 50 mm taipuisaa muoviputkea. Ajattelin nopeasti laittaa suuttimet paikoilleen, asetella letkut ja pujottaa niihin Armaflex-eristeet. Varmaan kätevä homma - no ei ollut. Oli siinä Hirviniemen työmiehillä naurussa pitelemistä, kun ähersin kolmatta tuntia projektini parissa.

Ensin vedin letkun altaan teknisestä tilasta altaan toiseen päähän tulosuuttimille. Katkaisin kelalta kaksi parin metrin pätkää ja sovittelin niitä tulosuuttimiin. Ei mennyt kuin varmaan sentin sisälle suuttimeen, vaikka hiki päässä väänsin ja väänsin (piti mennä 20 cm suuttimen sisään). Riskillä vaan ohjeen mukaan liimaa pensselillä suuttimen sisäpinnalle ja letkun ulkopinnalle liukkariksi ja uusi yritys. Johan sujahti sisään. Toiselle suuttimelle sama käsittely ja sitten änkesin suuttimet letkuineen altaan valmiiksi tehtyihin aukkoihin. Tursotin uretaania kunnolla tiivisteeksi ja liimaksi (vaahtoa on vieläkin kynsissäni, vaikka operaatiosta on jo useita päiviä) ja jätin asennuksen kuivumaan ja tursuamaan uretaania kaikista väleistä joka suuntaan.

Seuraavaksi pujottelemaan 2 metrin mustia kärsiä letkun päälle. Ei mennyt millään. Ei sitten millään. Metrin verran sai ujutettua samalla tyylillä kuin verkkarin vyötärönauhaa, jonka pää oli sujahtanut siitä narunreijästä jonnekin resorin sisään. Työlästä oli. Pitäisi vielä 12 metriä nylpyttää. Ei tuu mitään. Raksamiehet huutelivat, että tarvinko liukkaria. Urahdin jotain painokelvotonta. Kohta kuitenkin minulle tuotiin kuin tuotiinkin pullo liukuvoidetta, jota sitten sivelin letkun pintaan ja johan rupesi homma pelaamaan. Pujottelin 6 kärsää paikoilleen ja lähdin kotiin, koska siellä jo kaipailtiin.

Homma jatkui lauantaina, jolloin kävin liimamassa T-liittimen teknisestä tilasta tulevan letkun päähän ja liitin siihen suuttimilta tulevat letkut. Suuttimet olivat jäsähtäneet onneksi oikeille paikoilleen lujasti uretaanin voimalla. Tääs ähinää ja puhinaa, pensselöintiä ja vaatteiden sotkemista. Sitten kotiin, koska siellä taas kaivattiin.


En ihmettele yhtään, miksi LVI-urakoitsijamme kieltäytyi koskemasta altaan letkuihin. Jäykkää kippuraista letkua piti pakottaa muovisen T-liittimen sisään josta se pyrki pois liiman liukastamana tasalta ja puolelta. Varmaan olisi jotain kätevämpiäkin tapoja. Itselle tulee mieleen letkujen sisään menevä liitin kunnon klemmareilla. No nyt oli tällainen "työläähkö" liittämistapa. Saa nähdä, pysyykö.

Sunnuntaina sitten viimeistelyhommiin. Poikkesin Kodin Terrassa hakemassa erilaisia jeesusteippejä ja styroksista eristemuhvia, jonka laittaisin T-liittimen päälle siten, että se jatkuisi vielä letkujen päälle n. 30 cm suuntaansa jäykistäen näin liitosta. Punoin edellispäivän teippaukset auki liitoksista todeten, ettei liima ole kuivunut vielä kunnolla. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi holvasin liimapurkista liitossaumoihin kunnolla liimaa ja sitten mustaa ihmeteippiä päälle kunnolla. Lopuksi taiteilin liitoksen päälle styroksiputkieristeestä kuoret kaikkien kolmeen suuntaan lähtevien letkujen päälle. Kiepitin styroksit peittoon jeesusteipillä ja tursotin styroksien ja letkun väliin uretaania. Riittävästi ja vähän päälle. Sitten pakkasin vehkeet ja auto kotia kohti, koska siellä jo kaivattiin. Samalla salaa toivoin, että liitoksesta tulisi nyt kerralla hyvä, koska sangen ikävää olisi ensi keväänä lapioida letku esiin ja alkaa sovitus/liimaus/tursotus -urakka alusta. Tästä hässäkästä liitän vielä kuvan myöhemmin - jos kehtaan.

perjantai 1. syyskuuta 2017

Leijuntaa

Kävimme tänään Grado-portaiden Laurin kotona ihmettelemässä heidän upouusia Leiju-portaitaan. Siinä sivussa sain ihastella heidän kaunista taloaankin. Meille oli kerrottu, että leijuvat portaat ovat ulkonäöstään huolimatta tukevat. Silti niitä kiivetessä tuntui ihmeelliseltä, kun ne eivät joustaneet yhtään eikä niistä kuulunut minkäänlaista ääntä. Kuin olisi kiviportailla kävellyt!




Vaikutuimme ja ihastuimme. Ja kyllä, tällaiset meille tulee.