Puu kaatuu!

Tai näin meille ainakin on kerrottu. Tontissamme kun on sellainen ikävä puoli, että nykyisestä kodistamme sinne kertyy yli 40 minuutin ajomatka, eli ihan joka ilta ei huvita tontilla käydä piipahtamassa. Naapuritontille rakentava äitini kävi paikalla viikonloppuna ja kertoi, että puita oli meidän puolelta kaadettu. Homma hoituikin kätevästi tulevien naapureiden ansiosta; sovittiin, että he kaatavat puut ja saavat ne polttopuiksi itselleen. Win-win kaikille, kun meille ei sitä takkaa ole tulossa (ehkä sisustustakka sitten joskus). Harmittaa, kun en tajunnut ottaa kuvia tontista ennen puiden kaatoa, mutta on minulla sentään joku talvella näpsäisty kuva tallessa.

Tulevia naapureita olikin mukava tavata viime viikolla, kun kävimme tontilla merkitsemässä kaadettavat puut. Asuinalueen "uudella puolella" (jossa meidänkin tontti on) ei kovin montaa taloa vielä ole, mutta aivan naapurissa näppärästi pari lapsiperhettä, joissa meidän jälkikasvumme ikäistä seuraa. Kivaa, kun on seuraa jo valmiina!

Ensi viikolla sitten toivon mukaan alkavat maatyöt. Heinäkuun puolella olisi tarkoitus aloittaa itse rakentaminen. Jospa sitten tulisi vähän enemmän raportoitua blogiinkin.

Raksahommien alkamista odottaessa mies on kuluttanut suuren osan vapaa-ajastaan ikkunatarjouksia kysellen ja vertaillen (kirjoittaa siitä varmaan pian tarkemmin), kun minä taas puolestani olen lähinnä ihaillut huopapallomattoja ja screen-rullaverhoja (ja kauhistellut molempien hintoja). Oleellisia juttuja nekin!

Mutta ai miltä tuo tuntuisi varpaiden alla...

sukhimatot.com