Lasten makuuhuone

Yli vuodenhan nuo lapset ovat jo makuuhuoneessaan nukkuneet, mutta postausta en ole saanut aikaiseksi tehdä, kun huone ei ole vieläkään ihan valmis. Tapettiseinä ammottaa tyhjyyttään, kun en ole löytänyt niitä täydellisiä tauluja. Seinähyllytkin on ostettu jo kuukausia sitten, mutta niitä ei voi laittaa, kun ensin pitäisi laittaa ne taulut -- joita ei ole (olemassakaan?). Ai niin, ja mattokin on vain pieni väliaikainen, kun ei ole sitä oikeaa mattoakaan vielä löytynyt. Täydellisyyden tavoittelu on kovin pitkäpiimäistä välillä.

No, päätin nyt sitten kuitenkin tehdä tämän postauksen, tyhjine seinineen ja liian pienine mattoineen.

Huoneessa on aika vähän tavaraa, eikä juurikaan leluja, koska täällä vain nukutaan (leikkihuoneessa leikitään). Sänkynä on Liisa Pieni -kerrossänky, johon meidän pienikokoiset lapsoset tosin mahtuisivat varmaan vielä kymmenenkin vuoden kuluttua. Iso lepotuoli on 15 vuotta vanha, ja ostin sen aikoinaan ensimmäiseen omistusasuntooni kriteerinä, että mahduin siihen mukavasti russelini kanssa. Tuoli seurasi mukana, kun muutin yhteen tulevan mieheni kanssa. Unelmataloon muuttaessa ihmettelin, että mihin tuo iso rohjake muka sopisi (täällä modernissa talossa), kunnes muutaman kerran iltasatua lattialla polvillani luettuani ymmärsin, että tässä huoneessa on sen paikka. Täydellinen iltasatutuoli!

Kolme seinää on maalattu Tikkurilan Hiljaisuudella, joka on mielestäni liian vaisu väri. Se mätsättiin tapetin vihreään väriin, mutta olisi voitu ottaa astetta tummempi sävy.

Tapetti (en muista enää minkä merkkinen) oli miehen mukaan hankalin, jonka kanssa on ikinä joutunut tekemisiin. Olin kyllä itsekin todistamassa, kun vaivalla puskuun laitetut saumat alkoivat turvota, ja ryppyjä ilmestyi kuin tyhjästä. Vältämme siis lopputuloksen tarkastelua kovin läheltä.

Tapettiseinä on kovin tyhjä, niin kuin jo mainostin. Kirjakaappikin tarvitsisi jalat tai noston seinälle (mies ei ole suostunut tähän -- vielä).

Rakastuin tähän huovutettuun mobileen ensi silmäyksellä, kun näin sen Taito-shopissa. Se ei ole ikinä ollut oikeassa tehtävässään vauvan sängyn yläpuolella, mutta sen sijaan ilahduttanut minua seinällä roikkuen useamman vuoden ajan. Kun sattumalta törmäsin Pinterestissä pussilakanoihin, joissa oli sama aihe, riemastuin -- ja sitten masennuin, kun pikaisella googletuksella selvisi, että kuva oli vanha, eikä tällä kuosilla vuodevaatteita enää ollut saatavilla. Mutta eipä mitään; lisää raivokasta googletusta, ja niinpä löysin latvialaisesta kangaskaupasta puuvillakangasta samalla kuosilla. Eikun tilaamaan ja kangaspinkat kainalossa mummulaan. TA-DAA, haluamani pussilakanat ilmestyivät siististi ommeltuina kotiovelle tuotuna! (Stereotyyppisesti tietenkin vaaleanpunaisena ja -sinisenä...)

Uima-altaan kansirakenteet

Edellisessä uima-allasta koskevassa julkaisussa kerroin uima-altaan rakenteesta ja allastekniikasta. Juttuun pääset oheisesta linkistä: uima-allas-uintikuntoon. Nyt esittelyvuorossa on uima-altaan kansirakenteet.

Uima-allas on ollut koko kesäkuun kovalla käytöllä.

Halusimme alusta alkaen saada uima-altaallemme katteen estämään lehtien ja lapsien putoamista altaaseen. Markkinoilla myytävät valmiskatteet olivat mielestämme sekä kalliita että rumia, ja tällainen kate altaineen olisi syönyt suurimman osan terassistamme. Vaimoni oli kuitenkin löytänyt Pinterestistä mielenkiintoisia ratkaisuja, joissa allas oli peitetty altaan päälle liukuvilla kansilla. Kannet olivat osa terassin rakennetta, ja kannen ollessa altaan päällä kantta voitaisiin käyttää tavallisen terassin tapaan. Itse asiassa kannen ollessa uima-altaan päällä ei edes huomaisi, että terassiin on "piilotettu" uima-allas.

Tie ideasta toteutukseen oli kivinen. Alun alkaen suunnitelmissa oli toteuttaa liukuvat kannet teräs/alumiinirunkoisena, ja tarjouksia rungosta pyydettiinkin useammasta paikasta. Liekö metallialan ammattilaisilla ollut tilauskalenterit täynnä, koska useammassa paikassa myytiin "eioota". Suomessa tehtyjä vastaavia kansia kun emme löytäneet mistään, oli ammattilaisillakin vaikeuksia tehdä tarjousta pelkkien Pinterest-kuvien perusteella. Muutama metallifirma lupasi tulla katsomaan kohdetta "seuraavalla viikolla", mutta eivät syystä tai toisesta koskaan ilmaantuneet paikalle. Tutuntutuntuttujen kautta kyselemällä saimme ylimalkaisen arvion pelkästä teräsrungosta; ei kuulemma alla kymppitonnin sellainen onnistu.

Epätoivon vallatessa mieliämme pohdimme luottoraksamiestemme kanssa eri vaihtoehtoja. Voisiko kannet tehdä kokonaan vaikkapa kestopuusta? Terassimme kansirakenteet oli jo aikaisemmin rakennettu 2'' x 8'' painekyllästetystä höylätystä lankusta. Mitäpä jos kehikko tehtäisiin niistä ja kansi päällystettäisiin samalla järeällä tavaralla. Totesimme ykskantaan, että painoa kannelle tulee tolkuttomasti, ja että puukansi notkuu aivan varmasti yli neljän metrin jännevälillä. Järkeilin kuitenkin, että kyllähän kattorakenteissakin on melkoisia jännevälejä, ja koska lankkuja oli pinossa pihallamme -- ei kun kokeilemaan. Asettelimme nämä "kakkoskasit" syrjälleen terassille puiden varaan, jänneväliksi 4,5 metriä, ja sitten satakiloinen mies hyppimään lankun päälle - ei muuten notkunut kahta senttiä enempää. Päätimme tehdä kannet puusta. Kehikkoon kakkoskasit syrjälleen, väliin juoksut samasta tavarasta 60 cm välein ja kansi edelleen samasta tavarasta päälle. Eristykseksi kannen alapinnalle kiinnitimme 200 mm XPS-levyt.

Ennen kansien rakentamista piti saada kansille kiskot ja tonnin painoisen kannen liikuttelemiseen jonkinmoinen mekanismi. Etsin muutaman yön läpeensä netistä erilaisia kiskoja ja pyöriä; valikoima oli niukkaa ja osat turkasen kalliita. Sitten erilaisia hakusanoja käyttäen löysin ebaysta järkevänhintaisia rullia, jotka oli tarkoitettu suurten teräsaitaporttien alle. Eipä aikaakaan kun löysin kuulalaakeroituja 48 mm halkaisijalla olevia teräspyöriä, joissa oli vielä tukeva jalka neljällä 10 mm kiinnitysreijällä varustettuna. Hinta kiinasta lähimpään postin toimipisteeseen toimitettuna oli alle 10 euroa / pyörä. Kantavuutta yhdelle pyörälle luvattiin 200 kiloa, joten laskin yhteen kansiosaan tarvittavan kahdeksan pyörää. Siispä tilasin pyöriä 16 kpl. Kolmen viikon päästä tilauksesta noudin postista tilauksen mukaiset pyörät. Ja mikä parasta, painavan paketin postikulut olivat 0 €.

Kiinalainen kuulalaakeroitu teräspyörä. Halpa ja tällä kertaa myös poikkeuksellisesti hyvä.

Kun kansirakenteille oli löydetty sopivat pyörät, piti terassin kanteen saada kiskot, joissa pyörät kulkisivat sujuvasti. Terassin tekovaiheessa oli näille kiskoille jätetty alustavasti "kolot", joten kiskot saataisiin upotettua terassin pinnan alapuolelle. Tilaamissani pyörissä oli 22 millin pyöreä ura, joten kiskoina toimisivat parhaiten alle 20 mm pyöreästä teräsprofiilista tehdyt kiskot. Kiskojen tekoon löysimmekin jo metallisepän, joka valmisti mittatilaustyönä kiskot neljästä pätkästä, materiaalina haponkestävä 18 mm pyöreä teräsprofiili, joka hitsattiin 50 mm leveään samasta materiaalista tehtyyn lattarautaan.

Kisko haponkestävästä teräksestä. Kiskojen kokonaishinta n. 1000 €.

Jännitys tiivistyi kun saimme kiskot paikoilleen, kansien kehikot rakennettua ja kiinanrullat kiinnitettyä kehikon pohjaan. Liikkuisikovatko rakenteet, kestäisivätkö rullat, aukeaisiko kansi laahamatta terassia, ja kuinka raskasta kansien liikuttelu tulisi olemaan. Huoli pois, raksamiehemme rakensivat kehikon siten, että sen pohja jää 5 cm terassin pintaa ylemmäs, joten varaa notkumiselle on jopa 5 cm. Ja mikä parasta, jo tässä vaiheessa satojen kilojen painoiset kehikot liikkuivat 16 rullalaakeroidun teräspyörän varassa höyhenenkevyesti kiskojen päällä.

Kannen runko ja eristeet asennettu. Kansilankut odottavat asennusta.

Lopuksi raksamiehet asensivat eristelyvyt, kiinnittivät päälle kansilankut ja reunoille kansirakenteen ja terassin väliin kumilaahukset tiivisteeksi. Lopputuloksena saatiin komeat kannet, jotka "maastoutuvat" terassiimme täydellisesti, mahdollistavat kasirakenteen käyttämisen tavallisen terassin tapaan ja mikä parasta - kansirakenteet ovat avattavissa pelkin käsivoimin jopa lastemme toimesta. Toki asensin molempiin kansiin lukittavat salvat estämään altaan kansien aukaisemisen ilman aikuisten apua.

Kannet kiinni.

Kannet auki

Kansi kiinni.

Kansi auki.

Kannet olivat uima-altaan päällä koko viime talven kannatellen kohtuullista lumikuormaa. Kansi ei kevään tullen osoittanut mitään notkumisen tai vääntymisen merkkejä, ja avausmekanismi toimi talven jäljiltä yhä kevyesti. Altaan erinomainen eristys kansirakenteita myöten piti altaamme veden lämpötilan yli 16 asteessa koko talven pelkän kiertovesipumpun ja 70 W UV-lampun voimalla.

Parhaat palat

Kohta ollaan kymmenen kuukautta unelmatalossa asuttu, joten eiköhän jo pysty listaamaan hyvät ja huonot puolet. Aloitetaan hyvillä ja kerrotaan huonoista sitten joskus myöhemmin (se lista on onneksi lyhyt).

Hyvät puolet voidaan jakaa kahteen osa-alueeseen: käytännössä huipusti toimivat jutut ja esteettisesti aina uudestaan ihastuttavat asiat.

Käytännössä käteviksi osoittautuneet:

1. Kuraeteinen

Tämä on vaan NIIN hyvä! Aivan sama kuinka märkinä tai kuraisina lapset tai heidän kaverinsa tai koira (tai itse!) astuu sisään ovesta; ei kun kengät ja ulkovaatteet pois päältä ja vaikka niille sijoilleen lojumaan ens alkuun! Ei tarvitse murehtia lattian pilalle menosta, kuraläiskistä lattialla tai lätäkköön astumisesta sukilla (henkilökohtainen inhotuksen aihe). Märkä ja kura valuu kuramaton raoista "turvaan" ja lopulta lattiakaivoon. Myös pikkukivet jäävät kuramaton syövereihin eivätkä kulkeudu peremmälle taloon.

Loppusyksystä saatiin vielä kuivausteline kuraeteisen seinälle, niin siihen kelpaa ripustella kuivumaan nekin vaatteet, joita ei syystä tai toisesta halua kuivauskaappiin laittaa.

2. Kodinhoitohuone-vaatehuoneet -kompleksi

Kannatti lukea face-ryhmiä ja ymmärtää, että vaatehuone kodinhoitohuoneen vieressä on pop ihan syystä! Toimii! On todellakin kätevää, että lasten puhtaita vaatteita kaappiin laittaessa täytyy ottaa kaksi askelta ja omia tai miehen vaatteita siirtäessä viisi. (Sitten kun lapsia ei enää kiinnosta pukeutua alakerrassa, voivat ihan itse omin kätösin viedä puhtaat vaatteensa yläkerran vaatehuoneeseen.)

Vanha selkäni on kovasti kiitellyt päätöstä nostaa pesukone ja kuivausrumpu työskentelykorkeudelle. Myös Pinterestistä bongattu, jopa vähäpätöiseltä vaikuttanut kikka laittaa koneiden alle tasot (meidän tapauksessa matalat laatikot) puhtaan pyykin korin laskemista varten, on osoittautunut arkea helpottavaksi yksityiskohdaksi.

3. Komentokeskus eli työpiste kaapissa

Tämä on toiminut lähes niin hyvin kuin toivoin. Toki aina jotain postia ym. jää saarekkeen päälle lojumaan, mutta laskut ja useimmat "johonkin tulevaisuudessa arkistoitavat" paperit ovat kyllä löytäneet tiensä työpisteen seinälokerikkoon. Samoin tietokoneeni asuu tyytyväisenä kaapissa, ja samalla työpöydällä puhelimetkin yleensä ladataan.

4. Ruokakomero

Rakkaani, must-have -listani ykkönen, on paitsi kaunis, myös käytännössä mahtava. Vaikka en vieläkään ole saanut sitä ihan tiptop-järjestykseen, se toimii hyvin ja varastoi NIIN paljon.

5. Keittiön toimivuus

Keittiötä suunnitellessa jouduttiin tekemään pieniä kompromisseja, mutta onneksi ne eivät ole käyttömukavuuteen vaikuttaneet. Lieden ja pesualtaan väliin jää pari askelta liikaa, mutta muuten keittiö on osoittautunut erittäin toimivaksi. Päivittäin erityisesti ilahduttaa työskentelykorkeudella oleva tiskikone, jonka tyhjentäminen on supernopeaa, kun lähes kaikki astiasäilytystilat ovat ihan sen vieressä. Tykkään myös siitä, että pesualtaan ja lieden ääressä työskennellessä ei tarvitse tuijottaa seinää, vaan voi katsella ulos keittiön ikkunasta tai olohuoneeseen päin.

Ja sitten ne (ainakin omaa) silmää yhä uudelleen hivelevät:

1. Eteisen rimaseinä.

2. Pesuhuoneen lasiovi, josta tulee päivällä ja illalla ihanasti valoa eteiseen.

3. Lakritsivessa.

4. Komentokeskuksen tapetti.

5. Leiju-portaat.

6. Yläkerran aulan musta seinä Armi-tauluineen.

7. Korkea olohuone ja isoista ikkunoista avautuva metsämaisema. Tähän ei voi kyllästyä koskaan!

Joulutähti roikkuu sinnikkäästi ikkunassa...

Sama maisema talvella.

Tuolien hiljaisuus

Heh, tämä alkaa nyt jo olla aika kaukana raksaamisesta, mutta kirjoitanpa nyt pienen postauksen minua tällä viikolla ilahduttaneesta sisustusjutusta.

Nimittäin näistä:

Kuka tietää mitä nämä ihanat huopapallot ovat?!

Kyseessä ovat Silent Socks -- "äänenvaimentajat ja naarmujen estäjät" tuolinjaloille. Meidän vinyylilattia tuskin kovin helposti tuolinjaloista naarmuuntuu, mutta ei vara venettä kaada. Ja se äänettömyys! Aah! Eipähän kirsku enää tuolinjalat lattiaa vasten. (Tunnustan olevani se perheen ääniherkkä.) Ja ne on niin söpötkin! :)

Yläkerran "galleriakäytävä"

Vaikka talomme on ollut suurin piirtein valmis jo useamman kuukauden, ovat seinät lähinnä loistaneet tyhjyyttään. Emme muutenkaan ole erityisen runsaita kalustajia, joten paljaille seinille kaipaa kyllä jotain.

Erityisesti on ottanut silmään yläkerran käytävän pitkä valkoinen seinä, jolle jo pidemmän aikaa olen suunnitellut valokuvakollaasia perhekuvista. Nyt vihdoin sain aikaiseksi canvastaulut tilata. Pikkuvessan Ansa-taulun tilasin syksyllä Finnish Art Shopista vähän niinkuin testiksi.  Olimme laatuun tyytyväisiä, joten uskalsin kahdeksan valokuvataulua laittaa tilaukseen.

Perhe- ja lapsikuvat Piritta Lipiäinen. Hääkuvat Anna Jarske.

Yläkerran "aulassa" on ystäväni Hanna Jokisen kaksi maalausta. Jos kädenjälki näyttää tutulta, olette ehkä omistaneet hänen kuvittamansa Sooda-kalenterin. ;)

Kun keksin haluavani tämän seinänpätkän mustaksi, en edes muistanut, että meillä oli jo valmiina siihen täydellisesti sopiva taideteos! Maalauksen nimi on "Armin orava", ja mallina on aikoinaan toiminut jackrussellinterrierini Armi. Tämä teos on minulle hyvin rakas.

Toiselle seinälle oli sitten vähän pakko laittaa toinen Hannan maalaus; "Kyläpöllösen suuret haaveet".

Blogiyhteistyö Finnish Art Shop

Sauna ja pesuhuone

Alakerran pesutiloja rakennettiin pitkään ja hartaasti, mutta nyt ne ovat vihdoin valmiit. Ei päästy jouluksi omaan saunaan, mutta juhannukseen asti ei kuitenkaan tarvinnut odottaa!

Kuten olen aiemmin maininnut, saunan suunnittelun annoin täysin miehen käsiin. Yritin olla kommentoimatta, kun minulta kuitenkin tilan sisustuksesta mielipiteitä kyseltiin. Lopputulokseen olemme molemmat tyytyväisiä.

Kuten kylpyhuonepostauksesta kävi ilmi, piti pesuhuoneen seiniin alunperin tulla sama laatta kuin yläkerran kylppärissä, mutta sävyongelman takia tästä suunnitelmasta luovuttiin. Halusin välttää uuden valintaurakan (ja mahdollisen uuden pettymyksen) ja päätin, että rakastamani Porcelaingres Just Cementi Grey kelpaa lattian lisäksi myös seinälle! Lattiaan valittiin turvallisuussyistä laatan karhennettu versio (R11). Suihkuseinähän oli joka tapauksessa tulossa aiemmin valitulla tummalla mosaiikkilaatalla.

Pesutilaan tulee valoa  satiinilasiovista, jotka johtavat eteiseen ja takaterassille. Tässä näkymä eteisenpuoleiselta ovelta pesuhuoneeseen:

Heti ovesta tullessa oikealla on penkki, joka piilottaa jakotukin. Tämän yläpuolelle laitetaan naulakot ja mahdollisesti jonkinlainen seinäkaappi, jossa voi säilyttää varapyyhkeitä ja pesuaineita yms.

Lattialaatoihin piti tehdä yhteen kohtaan vähän "muotoleikkausta" lattian kaadon takia. Tästä tuli mielestäni kuitenkin ihan kiva geometrinen kuvio.

Suihkuseinän laatta Monocibec Pietre Naturali Black Board mosaic. Suihkut Hansgrohen Croma 220. Shampoosyvennykseen täytyy vielä laittaa pari hyllyä. Linjakaivot Unidrain. Valaisimina Winledin Kannat ja lednauha.

Lasioven lisäksi halusimme myös osan saunan väliseinästä lasisena, mutta kuitenkin niin, että sekä saunojalla että suihkuttelijalla säilyy jonkinlainen näkösuoja. Mittasimme, että lauteilla istuessa umpiseinä tulee noin hartioiden korkeudelle.

Sekä lauteet että katto on tehty lämpökäsitellystä haavasta. Ennen käyttöönottoa lauteet ja katto käsiteltiin vielä parafiiniöljyllä. Alkuperäisistä mitoista poiketen lauteet rakennettiin ekstraleveiksi, kun mies totesi, ettei muuten mahdu leveine hartioineen rennosti saunassa loikoilemaan. Kiukaan taustalle laitettiin sitä jokikivilaattaa, jonka piti tulla yläkerran suihkutilan lattiaan. Kiuas Mondexin.

Väriero aika selvä; oikealla ennen, vasemmalla jälkeen parafiinikäsittelyn.

Emme ole mitään yli-innokkaita saunojia, ja hyvin ollaan pärjätty tämä puoli vuotta kokonaan ilman saunaa, mutta kyllä omassa hienossa saunassa piti heti parina iltana käydä löylyttelemässä, kun sinne vihdoin päästiin!

Ulkoseinien rappaus

Meidän talohan näytti jo heti rungon valmistuttua "valmiilta", koska EPS-harkkojen valkoinen styrox-pinta näytti kauempaa katsottuna valkoiselta rapatulta kivitalolta. Vuoden aikana tosin styrox kellastui aika rumasti... Syyskuussa päästiin vihdoinkin viimeistelemään talon ulkoseinät.

Rapparimme Jukan kädenjälkeen olimme ihastuneet jo toissa kesänä Valkeakosken "miniasuntomessuilla", jossa pääsimme vertailemaan muutamaa rapattua taloa. HEVI Kivitalojen Pasi meille häntä alunperin suositteli oman hyvän kokemuksensa perusteella. Onneksi saimme Jukan puhuttua talourakkaamme mukaan, vaikka hänellä kiirettä pitikin. Jukka teki meillä mm. myös sisämaalaukset ja lattiatasoitukset. Paitsi rautainen ammattilainen, Jukka on muutenkin hyvä tyyppi ja ansaitsee erityismaininnan siisteydestä ja järjestelmällisyydestä -- aina oli työvehkeet kenkiä myöten siistissä rivissä jossain nurkassa odottamassa seuraavan päivän töitä.

Eipä muuten ollut ikinä tullut mieleen, että talon rappaus voi käsittää about miljoona työvaihetta (EPS-harkkoseinän hionta ja imurointi, kuoppien tasoitus, liimalaasti, verkotus, tasoite, pohjuste ja silikaattiraepinta). Tästä selvisikin, miksi rappaus ei ole ihan ilmainen toimenpide!

Pikkujuttujen tasoittelua.

Lisää tasoittelua.

Sitten tasoitellaan isommin.

Valkoisen pohjusteen ruiskutus.

Talon ulkosivuun oli arkkitehdin toimesta piirretty tyylikkäitä sisennyksiä muutamiin kohtiin (kaikki mustalla rapatut seinäpinnat). Jos olisimme ymmärtäneet etukäteen kuinka paljon lisätyötä ne tulisivat aiheuttamaan, niiden toteuttamista olisi ehkä harkittu kahteen kertaan... Sekä raksamiehet että rappari hikoilivat jonkun hetken niiden parissa.

Takakulman sisennys ennen... 

...ja jälkeen rappauksen.

Lopputulokseen olemme kuitenkin erittäin tyytyväisiä.

Loppuun vielä pari uudempaa ulkokuvaa.